Kansanvalta.fi

Puolueet painivat mm. seuraavien ongelmien kanssa:

• Puoluetoiminta hiipuu jäsenistön ikääntyessä ja harventuessa.
• Puolueet reagoivat hitaasti yhteiskunnan muutoksiin.
• Puolueiden ideologinen pohja ja aatteellisuus on laimentunut
• Puolueiden johto ja puolueen jäsenet ovat erkaantuneet toisistaan

Paikalliset tehtävät ovat muuttuneet

Paikallisten poliittisten järjestöjen toimintaperusteet ovat merkittävästi muuttuneet. Puolueiden perinteisesti tärkeät tehtävät, yhteisöllisyyden ylläpito ja kansalaiskasvatus, ovat paikallistasolla selvästi heikentyneet.

Kunnissa ja kylissä puolueiden aktiivinen toiminta on monin paikoin loppunut tyystin. Suomalaisista vain n. 2% osallistuu aktiivisesti puoluetoimintaan. Puolueisiin kuuluu arviolta 8-10% väestöstä.

Vaikka puolueosastot ja kunnallisjärjestöt edelleen välittävät piirijärjestöjensä järjestämää koulutusta jäsenilleen, ehdokkailleen ja kunnallisille luottamushenkilöilleen, ne harjaannuttavat jäseniään yhä vähemmän yhteiskunnalliseen vallankäyttöön ja edunvalvontaan.

Suuret ja rakenteiltaan jäykät puolueet eivät kaikilta osin sopeudu nykymaailman todellisuuteen. Historiallisesti puolueet ovat olleet hyviä suurten hankkeiden toteuttamisessa, esimerkiksi ilmaisen peruskoulutuksen luomisessa.

2000-luvulla poliittiset kysymykset ovat useimmiten pieniä projekteja, jotka vaativat ketteryyttä ja nopeutta. Erilaiset kansalaisliikkeet ovat kaapanneet puolueilta tällaista toimintaa.

Kannattajat kaipaavat aatteellisia eroja

Äänestäjät kaipaavat puolueilta selkeää vastakkainasettelua. Samalla taistelu keskivertoäänestäjästä on vesittänyt puolueiden aatteellista sanomaa.

Äänestäjät pähkäilevät, mitä puoluetta äänestäisivät, sillä kaikki puolueet vaikuttavat samanlaisilta. Jopa puolueen omilla jäsenillä on vaikeuksia erottaa puolueohjelmia toisistaan. Ainoastaan puolueiden nuorisojärjestöistä tuntuu löytyvän intoa aitoon aatteelliseen mittelöön.

Vika ei ole pelkästään poliitikkojen. Politiikan asiakysymykset ovat muuttuneet niin monimutkaisiksi, ettei niistä ole aatteellisiksi vedenjakajiksi. Monin paikoin politiikka on muuttunut ”insinööritieteeksi”, jonka kieltä ymmärtää ainoastaan joukko byrokraatteja ja juristeja. Intohimo on kaukana selvityksistä, mietinnöistä ja rakennemuutosehdotuksista.

Puolueen johto ja jäsenet erkaantuvat

Puolueen johdon ja jäsenistön erkaantuminen toisistaan on kansanvallan kannalta huolestuttavaa. Puolueen johto varmasti aidosti näkee edustavansa jäsenistöään parhaansa mukaan, mutta puolueen eliitti toimii helposti enemmän toisten puolue-eliittien kanssa kuin oman jäsenistönsä kanssa.

Poliittiset pelinavaukset tehdään pakosta tiedotusvälineissä kuin omissa puoluekokouksissa. Puoluejohto voi esitellä merkittäviäkin linjauksia, jotka tulevat yllätyksenä rivijäsenille. Puolueväki kuulee puolueensa johdon kommentit mediasta, ei esimerkiksi puoluekokouksissa.

Erityinen ongelma on poliittisen elämän nopeutuminen ja päätösten määrän kasvu. Päätöksiä on tehtävä nopeassa tahdissa. Puolueiden eräänä haasteena on kehittää uusia osallistumiskanavia jäsenistölleen, jotta se pääsisi paremmin kiinni ajankohtaisiin kysymyksiin.

Jäsenten parissa huolta aiheuttaa, että puoluejohto kiirehtii kannattajiaan tarpeeksi kuulematta tekemään isojakin päätöksiä. Ajoittain politiikkaa tehdään niin kovalla sykkeellä, ettei jäsenistön mielipiteiden kartoitukseen jää aikaa.

Kansanvaltaisuus nousee jäsenistöstä

Kansanvallan kannalta erkaantuminen on ongelmallista, sillä puolueiden todellinen kansanvaltaisuus nousee niiden virkeästä jäsenistöstä. Ilman aktiivista jäsenistöä puolueet ovat vaarassa muodostua klikeiksi, jotka eivät edusta kovinkaan suurta ihmisjoukkoa.

Toisaalta ne saattavat samalla yrittää edustaa myös liian laajaa joukkoa – ihmisiä, josta puolue on kiinnostunut vain vaalien yhteydessä.


Lisää Kansanvalta.fi:ssä:
Kansanvallan kipupisteet

Lisää verkossa:
Tutkimus paikallisen poliittisen järjestötoiminnan tilasta Suomessa [Oikeusministeriö]

Päivitetty 15.9.2006