| Järjestötyypit | Kuvallinen versio |
Liikuntatoiminnan perusyksikkö on Suomessa urheiluseura. Aikaisemmin oli tavallista, että yhden seuran puitteissa harrastettiin monia urheilulajeja. Viime vuosina lajikohtaiset urheiluseurat ovat yleistyneet.
Lajikirjo sisältää lähes kaikki maailmalla tunnetut urheilulajit. Suositumpia urheilulajeja ovat jalkapallo, yleisurheilu, hiihto, salibandy, jääkiekko, pesäpallo jne. Lisäksi mukana on kuntourheilua, vammaisurheilua, sotilasurheilua ja muita vastaavia liikunnan alalajeja.
Kulttuurin puolella on samanlainen tilanne kuin liikunnassa. Uusia yhdistyksiä on perustettu viime vuosina runsaasti ja eri taidemuotoja varten on muodostettu omia yhdistyksiä ja järjestöjä.
Kirjo ulottuu maalaustaiteesta audiovisuaaliseen ja digitaaliseen taiteeseen. Lisäksi monilla kulttuurilaitoksilla on omat kannatusyhdistyksensä. Kotiseutuyhdistykset vaalivat eri asuinseutujen paikallista ja alueellista kulttuuria.
Viime vuosina ovat yleistyneet monikulttuuriset yhdistykset, joiden puitteissa tehdään työtä maahanmuuttajien oman kulttuurin sekä suomalaisen ja maahanmuuttajien yhteisen kulttuurin parissa.
Harrastusyhdistysten kirjo on lisääntynyt parin viimeisen vuosikymmenen aikana tavattomasti. Lemmmikkieläinyhdistykset, saunaseurat, tanssiharrastusseurat, auto- ja venekerhot, larppaajien yhdistykset, fani-klubit jne. ilmentävät ihmisten halua toimia yhdessä oman rakkaan harrastuksensa parissa ja puolesta.
Ilmiö on tyypillisesti postmoderniin aikaan kuuluva. Vielä 30 vuotta sitten ei tunnettu henkilön etunimen perusteella muodostettua yhdistystä, mutta nykyisin on sellaisiakin. Jaguaria, Porschea, Mustangia niin kuin Opeliakin ajavilla on omat yhdistyksensä, samoin englantilaisten huippujalkapalloseurojen kannattajilla.
Vammaisjärjestöt, potilasyhdistykset, lastensuojelujärjestöt, Suomen Punainen Risti ynnä muut hoitavat omien jäsentensä edunvalvontaa ja tarjoavat vertaistukea ja asiantuntija-apua jäsenilleen. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen kohdalla on myös eri sairauksiin liittyvien yhdistysten ja valtakunnallisten järjestöjen kirjo lisääntynyt kaiken aikaa.
Perinteisen järjestöllisen toiminnan ohella sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat lisänneet viime vuosina palvelutuotantoaan. Kunnat ovat olleet halukkaita ostamaan erityisesti sosiaalialan palveluja järjestöiltä sen sijaan, että olisivat itse tuottaneet tarvittavat palvelut kunnan asukkaille.
Nuorisotyö on pitkään ollut vahvaa järjestötoiminnan kenttää Suomessa. Kuntien ja seurakuntien lapsi- ja nuorisotyön ohella partiolaiset, 4H-yhdistykset, uskonnolliset ja poliittiset lapsi- ja nuorisojärjestöt, opiskelijajärjestöt jne. toimivat monipuolisesti ja laajasti lasten ja nuorten parissa.
Poliittisen lapsi- ja nuorisotyön suosio on laskenut kahden viimeisen vuosikymmen aikana, mutta harrastusjärjestöjen jäsenmäärät ovat vastaavasti kasvaneet ja toiminnallinen kirjo laajentunut.
Puolueilla on Suomessa omia paikallisyhdistyksiä kylittäin, kunnittain ja kaupunginosittain. Lisäksi puolueilla on jonkin verran senioriyhdistyksiä, naisyhdistyksiä ja suurimmilla puolueilla myös oma valtakunnallinen naisten liitto.
Puolueilla on omia tai niiden lähellä toimii lapsi- ja nuorisojärjestöjä, sivistysliittoja, kulttuuriliittoja ja opiskelijayhdistyksiä, joten poliittisten tai poliittisluonteisten yhdistysten kirjo on kaikkiaan varsin laaja, vaikka näiden järjestöjen toiminta kiinnostaa ihmisiä nykyisin vähemmän kuin 1970-luvulla.
Teollisuudessa on ollut perinteisesti tehdaskohtaisia ammattiosastoja. Muiden ammattiryhmien kohdalla puhutaan ammattiyhdistyksistä ja -järjestöistä, jotka toimivat paikkakuntakohtaisesti tai alueellisesti. Erityisalojen kohdalla jäsenet kuuluvat suoraan valtakunnalliseen ammattiliittoon.
Ammattiosastoja ja -yhdistyksiä on Suomessa lukumääräisesti paljon, mutta monet niistä toimivat tällä hetkellä huonosti, koska aktiivinen ammattiyhdistystoiminta ei kiinnosta jäseniä samalla tavalla kuin vielä kolme vuosikymmentä sitten.
Keskisuuret ja suuret yritykset kuuluvat Suomessa omaan valtakunnalliseen liittoonsa ja pienyrittäjät omaansa. Lisäksi maanviljelijöillä on oma vahva liittonsa, jolla on paikallistoimintaa koko maan alueella. Nuorkauppakamarit, kauppiaiden yhdistykset, kalastajien yhdistykset jne. täydentävät monipuolista talous- ja elinkeinoyhdistysten skaalaa.
Neuvontajärjestöillä on Suomessa pitkä ja merkittävä historia maaseudulla. Maatalousneuvontajärjestöt ovat tehneet vuosikymmeniä työtä maanviljelyn ja karjanhoidon kehittämiseksi. Kotitalousneuvontajärjestöt ja käsityöneuvontajärjestöt ovat toimineet aktiivisesti sekä maaseudulla että kaupungeissa perinteen vaalimiseksi tai siirtämiseksi sekä taitojen ylläpitämiseksi.
Eri uskontokuntien yhdistykset ja kristilliset yhdistykset järjestävät aktiivista toimintaa, mutta niiden jäsenmäärät ovat pääosin pienet. Uskonnollisissa, kristillisissä ja maailmankatsomuksellisissa yhdistyksissä toimintatapa onkin toisenlainen kuin monissa muissa järjestöissä.
Hengellinen ja aatteellinen sanoma ja sen levittäminen ovat ykkösasia, ja toiminta keskittyy tiiviisti tämän ydinasian ympärille. Järjestöllinen toiminta on toissijaisempaa.
Tiedejärjestöt, eri oppiaineiden opettajajärjestöt, sivistys- ja opintojärjestöt sekä oppilaitosten kannatus- ja tukiyhdistykset muodostavat oman järjestöryhmänsä Suomessa. Yhdistyksiä on paljon, ja niissä on runsaasti jäseniä. Järjestöryhmän kokonaisvolyymi kertoo suomalaisten halusta toimia vapaaehtoisesti kasvatus- ja sivistystyön parissa. Taustalla on rahvaan sivistämisestä ja kansallisesta heräämisestä liikkeelle lähtenyt innostus koulutus- ja kasvatusasioita kohtaan. Tämä innostus on kyetty ylläpitämään uudistettuna vielä 2000-luvullakin.
Suomen Luonnonsuojeluliitto perustettiin yli 60 vuotta sitten edistämään luonnon monimuotoisuutta, kestävää elämäntapaa ja ympäristönsuojelua. Tästä huolimatta luonnonsuojeluyhdistykset, eläinsuojeluyhdistykset, lintuharrastusyhdistykset jne. ovat enemmän postmodernin ajan ilmiö suomalaisella järjestökentällä. Kiinnostus ympäristöasioita kohtaan lisääntyi nuorten keskuudessa 1970-luvulla, ja sen jälkeen koettiin tämän järjestöryhmän yhdistysten lisääntyminen erityisesti kaupunkilaisten keskuudessa.
Jäsenmäärältään ympäristöyhdistykset eivät kuulu Suomessa suurimpien järjestöryhmien joukkoon, mutta niiden toiminta on saanut paljon julkisuutta jäsenten aktiivisuuden ja järjestöjen rohkeiden esiintymisten ja väliintulojen vuoksi.
Toisen maailmansodan aikana noin 630 000 miestä ja naista osallistui rintamapalveluun. Tämä takasi isot jäsenmäärät sotaveteraanien ja rintamanaisten järjestöille. Nyt useat näistä järjestöistä ovat lopettamassa toimintaansa pitkäikäistenkin jäsentensä kuollessa. Sen sijaan eläkeläisten järjestöt lisäävät nopeasti jäsenmääriään väestön ikääntymisen vuoksi.
Molemmilla järjestöryhmillä on ollut ja on vahva edunvalvonnallinen leima, mutta eläkeläisten toiminnassa korostuvat myös yhdessäoloon ja virkistykseen liittyvät asiat. Veteraanijärjestöt ovat keskittyneet viime vuosina jäsentensä kuntoutukseen.
Kylätoimikunnat levittäytyivät nopeasti 1970- ja 1980-luvulla koko maahan. Yhdistyksistä muodostui ennen muuta maalaiskylien yhteistoiminta- ja edunvalvontajärjestöjä, jotka vaikuttavat aloitteiden ja kyläsuunnitelmien kautta kunnalliseen päätöksentekoon. Yhdistykset ovat tehneet viime vuosina laajaa hanketoimintaa kansallisilla ja EU:n aluekehittämisvaroilla. Kaupungeissa vastaavia yhdistyksiä ovat kaupunginosa- ja omakotiyhdistykset.
Asevelvollisuuden suorittaneiden reserviläisten järjestöt ovat tyypillisesti miesten yhdistyksiä. Reservissä olevilla upseereilla ja aliupseereilla on omat järjestönsä, samoin eri aselajien reserviläisillä.
Vapaaehtoinen maanpuolustusinnostus on lisääntynyt viime vuosina ja houkutellut mukaan yhdistysten toimintaan myös naisia. Jos maanpuolustusharrastus on lisääntynyt, rauhanjärjestöt ovat vastaavasti alamaissa. Rauhanjärjestöjen kukoistuskausi ajoittui 1960- ja 1970-luvulle.
Suomessa toimii lukuisia eri maiden ja kansojen ystävyysseuroja. Tunnetuimmat ovat Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitto ja Suomi-Venäjä-Seura. Muita vastaavia seuroja ovat esimerkiksi Suomi-Intia-seura, Suomi-Somalia-seura, Arabikansojen ystävyysseura ja Suomen latinalaisamerikkalainen yhdistys.
Yhdistykset ylläpitävät hyviä suhteita maiden ja kansojen välillä sekä levittävät tietoutta ko. maasta, järjestävät kulttuurinäyttelyitä ja -tilaisuuksia, matkoja ja kielikoulutusta. Lisäksi erilaisilla etnisillä vähemmistöillä on omat yhdistyksensä. Muun muassa somalialaiset ovat perustaneet Suomessa useita yhdistyksiä. Lisäksi useat järjestöt tekevät näkyvästi kehitysyhteistyötä ja auttavat pakolaisia Suomessa ja ulkomailla.
Lions- ja Rotary-yhdistykset ovat tunnettuja järjestöjä koko maan alueella. Suomessa toimii väestömäärään suhteutettuna erittäin paljon Lions-yhdistyksiä. Nämä järjestöt keskittyvät auttamis- ja hyväntekeväisyystyöhön rahallisen tuen ja vapaaehtoistyön muodoin. Palvelujärjestöksi voi luokitella myös vapaapalokunnat, jotka vastaavat palontorjunnasta edelleen valtaosassa maata.
Päivitetty 24.8.2006