| Poliittisen osallistumisen motiivit | Kuvallinen versio |
Syyt osallistua poliittiseen toimintaan voivat olla yleviä – tai ei niin yleviä. Raadollisin syy lienee, että jos yksilö ei käytä valtaansa, joku toinen käyttää sitä hänen sijastaan. Yksilöä koskevia päätöksiä tehdään joka tapauksessa, oli hän mukana niitä tekemässä tai ei. Osallistumalla yksilöllä on ainakin mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.
Tyypillisimpiä syitä osallistua ovat:
Ihmiset haluavat muuttaa tai säilyttää yhteiskunnassa olevia asioita ja asian tiloja. Politiikkaa tekemällä se on mahdollista.
Politiikan avulla yhteiskuntaan välitetään arvoja, joita ihmiset pitävät hyvinä ja tärkeinä. Kaikille ”hyvät” ja ”tärkeät” arvot eivät tietenkään ole samoja. Pitääkö terveydenhuollon tai koulutuksen olla ilmaista kaikille? Säilytetäänkö yleinen asevelvollisuus? Sopiiko miesparin adoptoida lapsi?
Politiikalla siis tehdään arvovalintoja ja neuvotellaan enemmistöä tyydyttäviä ratkaisuja. Ihmiset osallistuvat, koska kokevat jonkin asian tai arvon olevan heille niin tärkeän, että sen takia kannattaa uhrata aikaa ja vaivaa.
Ihmisillä on erilaisia, keskenään ristiriitaisia arvoja. Kun joidenkin arvovalinnat muuttuvat yhteiskunnallisiksi päätöksiksi ja laeiksi, toisten arvovalinnat jäävät syrjään.
Politiikkaan osallistutaan, koska ihmiset haluavat itselleen ja ryhmälleen etuja. Juuri politiikalla ratkaistaan, kuka yhteiskunnassa saa ja kenelle annetaan.
Ihmiset toimivat usein itsekkäästi. Yhteiskunnalta, yhteisistä varoista, halutaan hyötyä mahdollisimman paljon. Yhteiskunnan maksettavaksi sen sijaan koitetaan laittaa omia kuluja. Toisinaan tästä syntyy erikoisia ristiriitoja: ihmiset vaativat samaan aikaan enemmän ilmaisia palveluita ja vähemmän veroja.
Politiikassa väännetään jatkuvasti kättä siitä, mitkä asiat pitäisi tuoda politiikkaan ensinkään.
Reippaat sata vuotta sitten monet arvovaltaiset miehet pitivät keskustelua naisten äänioikeudesta joutavana. Suomessa naisten äänioikeuden vastustajien argumentti oli, että äänioikeus ei sovi ”naisen olemukseen” kodin vaalijana ja kasvattajana. Yhteiskunnallisen toiminnan pelättiin turmelevan naisen.
Ympäristökysymykset nousivat asialistalle vasta 1960–70-luvulla. Kaikki maailman johtajat eivät suinkaan ole tunnustaneet kasvihuoneilmiön olemassaoloa. Maailman köyhien ja rikkaiden välinen kuilu on toden teolla noussut maailmanpolitiikan agendalle eli asialistalle vasta viimeisen kymmenen vuoden sisällä.
Nyt Suomessa on jälleen alettu käydä keskustelua tasaverosta, ja koko veropolitiikan uudistamisesta. Poliittiset aiheet siis muuttuvat koko ajan. Tuskin kukaan olisi muutama vuosikymmen sitten uskonut, että 2000-luvun alussa valtiot joutuvat ottamaan kantaa ihmisten kloonaamiseen.
Ihmistä voi innostaa poliittinen osallistuminen itsessään. Menneinä vuosikymmeninä työväentalot olivat tärkeitä sosiaalisen elämän paikkoja, joissa puhuttiin politiikkaa ja tanssittiin.
Maaseudun tupailloissa väki vaihtaa edelleen kuulumisia ja sadattelee Helsingin ja Brysselin herroja. Kuppiloissa kokoontuu sekalaisia pikkuparlamentteja joka ilta, opiskelija- ja työpaikkaravintoloissa otetaan kantaa.
Joitakin ihmisiä politiikan maailma kiehtoo niin, että politiikasta tulee elämäntapa. Ammattipoliitikoille luottamustehtävistä on tullut kokopäivätyö. Poliitikot ovat tavallaan vieneet poliittisen osallistumisen ja vaikuttamisen huippuunsa.
Tällä on sekä hyvät että huonot puolensa. Monimutkaistuneessa yhteiskunnassa myös politiikka on muuttunut ammatiksi, joka vaatii vankkaa erityisosaamista. Yhteiskunta tarvitsee näkemyksellisiä ja asiantuntevia poliitikkoja päättämään vaikeista asioista. Perehtyminen vaatii kuitenkin aikaa ja osaaminen pelisääntöjen tuntemusta.
Samalla päättäjien olisi ehdittävä kuunnella kansalaisten huolia ja mielipiteitä ajankohtaisista kysymyksistä. Suomalaiset poliitikot kiertävät edelleen ahkerasti omaa vaalipiiriään, mikä onkin kansanvallan kannalta tärkeää.
Päivitetty 24.8.2006