Kansanvalta.fi

Ilman vapaata tiedonvälitystä ei ole kansanvaltaa. Joukkotiedotusvälineet ovat mahdollistaneet yhteiskunnallisen keskustelun ja toimineet vallanpitäjien kriitikkoina.

Vallanpitäjille painettu sana on monesti näyttäytynyt vaarallisena. Lehdistö on nostanut yhteiskunnallisia epäkohtia esiin ja pakottanut poliittiset päättäjät puuttumaan niihin.

Media tukee yhteiskunnan moniäänisyyttä

Modernin ja yhä monimuotoisemman median ansiosta yhteiskunnista on tullut aidosti moniäänisiä. Vapaa lehdistö on perinteisesti ollut se väline, jonka kautta aatevirtaukset ovat levinneet laajalle yleisölle. Lehdistö on tarjonnut kansalaisvaikuttajille keinon saada äänensä kuuluviin. Angloamerikkalaiseen perinteeseen on kuulunut vahvasti se, että lehdet ovat ottaneet kantaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Suomessa puoluelehdistöllä on erityisesti aiemmin ollut tärkeä asema niin puolueen sisäisen keskustelun kuin koko yhteiskunnallisen keskustelun edistäjänä.

Kansan sivistäjä, ei tyhmentäjä

Lehdistöllä on nähty olevan yhteiskunnallisen valistajan ja kansansivistäjän tehtäviä. Lehdistö on siis toiminut kansalaisten kasvattajana ja opettajana. Historiallisesti median tärkeäksi tehtäväksi on katsottu kansan sivistäminen, ei tyhmentäminen.

Tiedotusvälineiden pitää tarjota lukijoilleen ja katsojilleen jäsenneltyä tietoa tärkeistä asioista. Koulutuksen ohella tiedotusvälineet jakavat sitä tietoa, jota kansalaiset tarvitsevat kyetäkseen osallistumaan.

Nykyään valtamediat ovat suureksi osaksi liikeyhtiöitä, joiden tavoitteena on tuottaa voittoa omistajilleen. Tiedotusvälineille onkin hankala kysymys, onko niiden perimmäinen olemassaolon tarkoitus ainoastaan voiton tekeminen vai jokin muu, yhteiskunnallisempi syy, esimerkiksi tiedon lisääminen tai epäkohtiin puuttuminen.

Media pakottaa päättäjät perustelemaan tekonsa

Merkittävin poliittinen keskustelu käydään nyky-yhteiskunnassa tiedotusvälineissä, ei enää turuilla ja toreilla. Näin media toimii demokratian portinvartijana. Se siis valikoi ja nostaa aiheita julkisuuteen. Media luo kiistakysymyksiä. Uutisia ei vain kerrota, niitä tehdään.

Media vahvistaa mielikuvia, muokkaa tietoja ja asenteita. Se pureskelee monimutkaiset asiakysymykset selkeiksi kokonaisuuksiksi ja tarjoilee ne kansalaisille.

Media pakottaa päättäjät kertomaan mielipiteensä ja perustelemaan kantansa (ainakin melkein) ymmärrettävällä kielellä. Journalistit toimivat kriitikkoina ja pistävät päättäjät ahtaalle.

Ongelmaksi muodostuu, että median todellisuus vaikuttaa helposti koko todellisuudelta. Asiat, ihmiset tai ajatukset jotka eivät pääse läpi mediassa, muuttuvat helposti näkymättömiksi. Mediassa ”maailma on, miltä se näyttää”. Yhtä tärkeää kuin se, mistä kerrotaan, on se mistä vaietaan. "Ikävät", "epäkaupalliset" tai "epäuutismaiset" aiheet jäävät helposti marginaaliin.

Media on vahva vallankäyttäjä

Nyky-yhteiskunnassa tiedotusvälineet ovat merkittäviä yhteiskunnallisen vallan käyttäjiä. Poliittinen elämä välittyy median kautta, ja poliittinen elämä värittyy mediassa.

Päättäjille media on siksi myös oivallinen syntipukki. Epätoivotuista tuloksista voi aina viime kädessä syyttää mediaa.

Medialla on vastuu siitä, että se säilyttää riippumattomuutensa. Päättäjät pyrkivät saamaan omat näkemyksensä välitettyä median kautta ja vastaavasti kansalaiset ja kansalaisryhmät omansa.

Median toimijasta, jostain lehdestä tai toimittajasta, saattaa ehkä tahtomattaan tulla myös vallankäytön väline. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että median tulee olla yksiulotteisesti puolueeton. Se tekee omat ratkaisunsa siitä, mikä on paras tapa tuoda asiat esille.

Millainen kansanvallan ja median suhteen pitäisi olla?

Media ja demokratia Suomessa -raportti erittelee toimivan kansanvallan ja median välistä suhdetta.

• Demokratiassa päätöksenteon on perustuttava kansalaisten vapaaseen harkintaan ja sen pohjalta tapahtuvaan julkiseen mielipiteenmuodostukseen.
• Demokratia toteutuu parhaiten, jos kaikilla kansalaisilla on tasapuolinen pääsy kaikkeen, myös keskenään ristiriitaiseen ja epätäydelliseen päätöksen tekoon vaikuttavaan tietoon ja informaatioon.
• Demokratiassa medialla on keskeinen vastuu tasapuolisen informaation- ja tiedonvälityksen toteutumisesta ja julkiselle harkinnalle perustuvan kansalaiskeskustelun järjestämisestä.

Suomalaisen kansanvallan ja median ongelmia ovat ainakin, että

• Päätökset tehdään usein ennen julkista keskustelua ja mielipiteenmuodostusta. Suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun konsensushakuisuus merkitsee käytännössä, että julkisuudesta pyritään karsimaan erimielisyydet ja ristiriitaiset näkökulmat.
• Kansalaisilla ei ole tasapuolista pääsyä kaikkeen olennaiseen tietoon ja informaatioon. Poikkeavien mielipiteiden on vaikea päästä esille julkisuudessa. Valtamedian voimakas pääkaupunkiseutukeskeisyys aiheuttaa näkökulman yksipuolistumista.
• Median vastuu kansalaisten informoinnista ja keskustelun järjestämisestä on epäselvä. Poliitikkojen lisäksi myös journalistit kärsivät luottamuspulasta. Kansalaiset suhtautuvat epäilevästi median käyttämään valtaan.
• Tiedonvälitys on myös liiketoimintaa. Uhkana on, että viestintäkonsernit hylkäävät demokraattisen ja kulttuurisen tehtävänsä ja keskittyvät pelkästään voiton hankkimiseen.

Politiikka kuitenkin tarvitsee mediaa. Media tuo yhteiskunnalliset asiat olohuoneisiin ja aamukahvipöytään. Se etsii ristiriitoja ja tuo esiin persoonallisuuksia. Media tekee asioista kiinnostavia.

Kuka vahtii vahtikoiraa?

Kun puhutaan mediakratiasta tarkoitetaan median valtaa, joka haastaa kansanvallan. Tällöin median rooli on kasvanut niin mahtavaksi, että tiedotusvälineet oikeastaan päättävät kansalaisten ja poliitikkojen puolesta.

Oireellista on esimerkiksi se, jos vaaleilla valitut päättäjät vain seuraavat työssään tiedotusvälineiden mielipidekyselyiden tuloksia. Tällöin vastuullinen päätöksenteko on vaarassa muuttua "gallupdemokratiaksi".

Valtiovallan tiukassa kontrollissa toimiva lehdistö on sekin hyvin vaikutusvaltaista, mutta sillä ei ole sijaa demokratiassa. Demokratiassa valtiovalta ei puutu vapaiden tiedotusvälineiden sisältöön. Tiedotusvälineiden on tietenkin toimittava lainmukaisesti. Kriittiset kansalaiset arvioivat, miten hyvin tiedotusvälineet selviytyvät tehtävistään.

Media valvoo myös itse itseään. Julkisen sanan neuvosto (JSN) on "joukkoviestinnän julkaisijoiden ja toimittajien vuonna 1968 perustama itsesääntelyelin. Sen tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa sekä puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta".

JSN tekee langettavia tai vapauttavia päätöksiä hyvää journalistista tapaa koskevissa kanteluissa. JSN ei ole kuitenkaan tuomioistuin, eikä se käytä julkista valtaa. Vaikka päätökset eivät ole tuomioita, ne yleensä noteerataan niin lehdissä kuin lukijoiden keskuudessa.

Uudet mediat kertovat uusia asioita

Perinteisten joukkotiedotusvälineiden ohella uudet tiedonvälityksen keinot ovat muodostuneet keskeisiksi tiedonlähteiksi. Blogeja, keskustelufoorumeita ja verkkolehtiä ei kuitenkaan voi rinnastaa joukkomediaan. Ne kuulunevat enemmän kansalaisosallistumisen piiriin kuin joukkotiedotusvälineitä käsittelevään lukuun.

Mutta on selvää, että media tarkoin tarkastelee näitä lähteitä ja muokkaa niistä uutisia – ja sitä kautta nostaa moniäänisestä yhteiskunnasta keskusteluun tärkeiksi koettuja asioita. Pienmediat tarjoavat myös kansalaisille "henkireikiä", joissa voi kertoa valtamedian väheksymistä tai sivuuttamista aiheista.


Lisää verkossa:
Media ja demokratia Suomessa – kriittinen näkökulma [Oikeusministeriö]
Joukkoviestinnän säädökset [Liikenne- ja viestintäministeriö]
Julkisen sanan neuvoston verkkosivut
Sanomalehtien liiton verkkosivut
Päivitetty 24.8.2006