Kansanvalta.fi

Useimmissa maailman maissa on tällä hetkellä vallassa jonkinasteinen markkinatalousjärjestelmä, jossa tuotteita ja palveluja ostetaan ja myydään markkinoilla.

Markkinoita voidaan pitää sikäli epäpersoonallisina mekanismeina, että niitä säätelevät kysynnän ja tarjonnan tasapainoa heijastavat hintojen vaihtelut, joita voidaan kutsua markkinavoimiksi.

Talouselämällä on valtavan suuri vaikutus koko yhteiskuntaan ja sen hyvinvointiin. Juuri markkinatalouden voidaan perustellusti väittää olevan länsimaisen hyvinvoinnin taustalla. Markkinatalous ja kansalaisten vauraus kytkeytyvät toisiinsa, mutta eivät yksioikoisesti.

Talouden toimijoilla on poliittista valtaa

Merkittävimmät taloudelliset toimijat käyttävät yhteiskunnallista ja maailmanlaajuista valtaa. Raha puhuu, eikä se tunne isänmaata, kuten sanotaan.

Suuret rahoituslaitokset, varakkaat osakkeenomistajat ja yhteisöllisten osakesalkkujen hallinnoijat tai suurten liikeyritysten johto voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa melko suoraan yhteiskunnan toimintaedellytyksiin.

Suuresta yhteiskunnallisesta vallastaan huolimatta, tai juuri siitä syystä, nämä taloudelliset toimijat ovat käytännössä usein demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella ja kansanvallan tavoittamattomissa. Valtioiden hallitusten keinot ovat vähäiset, kun suuryhtiö päättää siirtää tuhansia työpaikkoja toiselle puolelle maapalloa.

Monista ihmisistä ympäri maailmaa tuntuu siltä, että tärkeitä poliittisia kysymyksiä ei enää ratkota kansanvaltaisilla areenoilla, kuten Suomen eduskunnassa.

Näyttää kuin kokonaisia kansakuntia koskevat päätökset liukuisivat kansainvälisen talouden syövereihin. Kasvottomat pörssikurssit, sijoittajien odotukset ja yhtiökokoukset sanelevat maailman tapahtumia. ”Mystiset” markkinavoimat kilpailuttavat kaupunkeja ja jopa kokonaisia maita ja maanosia halvempien työvoimakustannusten ja parempien tuotto-odotusten toivossa.

Julkisen vallan kyky kontrolloida taloutta heikentynyt

Yleisen näkemyksen mukaan viime vuosisadan lopun taloudellinen kansainvälistymis- ja globalisaatiokehitys sekä rahamarkkinoiden vapauttaminen ovat heikentäneet julkisen vallan kykyä kontrolloida monia talouselämän osa-alueita ja toisaalta vahvistaneet suurimpien liikeyritysten poliittista painoarvoa.

Toisaalta talouden ylivaltaa mielellään myös liioitellaan. Poliittisia päätöksiä perustellaan "taloudellisilla välttämättömyyksillä" ja päättäjät mielellään langettavat vastuun markkinavoimille. Kuitenkin juuri poliittisilla päätöksillä esimerkiksi maailmantalouden epäkohtiin voidaan puuttua.  

Talous tunkeutuu politiikkaan

Markkinavoimien keskeinen asema vaikuttaa nykyisiin poliittisiin järjestelmiin monin tavoin. Useat valtiot sitoutuvat sellaisiin ideologisiin tavoitteisiin, jotka ovat kokonaan tai osittain yhtenevät elinkeinoelämän näkemysten kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi laajalti hyvinä pidetyt tavoitteet, kuten taloudellinen kasvu, kilpailukyvyn ylläpitäminen ja työllisyyden edistäminen.

Puolueet puolestaan kilpailevat vallasta korostamalla esimerkiksi edellytyksiään hillitä inflaatiota tai lisätä kasvua ja taloudellista hyvinvointia. Ihmiset ovat yleensä kiinnostuneempia omista eduistaan kuin julkisen talouden tilasta.

Taloudelliset toimijat vaikuttavat omien yhdistystensä ja järjestöjensä kautta, esimerkiksi viestittämällä valtiovallalle omia käsityksiään yhteiskunnassa vaadittavista toimista ja tärkeistä poliittisista valinnoista.

Pitääkö valtion sekaantua markkinoiden toimintaan?

Demokratian ja markkinoiden välisen suhteen tärkein kysymys on, kuinka paljon julkisen vallan pitäisi säädellä markkinoiden toimintaa. Yhtä totuutta asiasta ei ole – yhteiskuntafilosofit ja tutkijat ovat vuosisatoja olleet asiasta erimielisiä.

Markkinatalousjärjestelmän puitteissa voidaan yhtenä ääripäänä pitää käsitystä, jonka mukaan valtion tulee pysyä mahdollisimman erillään vapaasta taloudellisesta toimeliaisuudesta.

Toisen ääripään muodostaa näkemys, jonka mukaan valtiovallalla on oikeus ja velvollisuus säännellä ja kontrolloida taloudellista toimintaa mahdollisimman pitkälle. Molempien ajatussuuntien tavoitteena on taata kansalaisille mahdollisimman hyvät elinolosuhteet.

Enemmän sääntelyä tai enemmän vapautta

Näistä ensimmäisen näkemyksen mukaan markkinat toimivat lähes aina sitä paremmin, mitä vähemmän poliitikot laittavat lusikkaansa soppaan. Markkinat korjaavat parhaiten itse itsensä. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat vapaasti, taloudellinen toiminta on tehokkainta ja yhteiskunta vaurastuu eniten.

Vaurauden lisääntymisen katsotaan koituvan kansalaisten hyväksi. Valtiota tarvitaan pitämään huolta yhteiskunnan yleisistä pelisäännöistä, mutta sen ei haluta sekaantuvan markkinoiden toimintaan kuin joissakin välttämättömissä poikkeustapauksissa.

Toisen näkemyksen mukaan valtiota tarvitaan säätelemään talouselämää ja tasaamaan sen synnyttämää eriarvoisuutta jakamalla taloudellisen toiminnan tuottamaa vaurautta. Valtiot verottavat ympäristöä saastuttavia yhtiöitä, lait säätelevät työntekijöiden oikeuksia ja palkkojen vähimmäismääriä jne. Julkisella päätöksenteolla halutaan suitsia markkinoita ja saada ne ”käyttäytymään paremmin”.

Länsimaiset demokratiat tasapainottelevat näiden näkemysten välissä. Suomessa julkinen valta puuttuu kohtalaisen laajasti yhteiskunnan taloudelliseen elämään.

Markkinataloudessa varallisuus jakaantuu epätasaisesti

Markkinataloudessa ihmisten varallisuus jakaantuu vääjäämättä epätasaisesti. Näin myös taloudellinen valta keskittyy. Demokratiassa kaikilla on kuitenkin samanarvoinen ääni varallisuuteen katsomatta. Demokratialla pyritään turvaamaan, että myös taloudellisesti heikoimpien asema yhteiskunnassa on huomattu ja heidän mielipiteensä kuultu.

Yritysten tehtävänä on tuottaa voittoa omistajilleen, mutta politiikan avulla suitsitaan taloudellisen toiminnan lieveilmiöitä. Politiikalla on säädetty työaika- ja työturvallisuuslakeja, kielletty lapsityövoiman käyttö ja rajoitettu yritysten mahdollisuuksia häikäilemättömään toimintaan. "Pahalla" politiikalla on tehty paljon hyvää.

Toisaalta politiikan avulla tehdyllä lainsäädännöllä huolehditaan siitä, että taloudellinen toiminta on kohtalaisen turvallista – markkinoilla väärin toimivia yrityksiä ja toimijoita voidaan saattaa vastuuseen vääryyksistään julkisen vallan toimesta. Yksi politiikan keskeisistä tehtävistä on tukea taloudellista toimintaa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi yrittämiseen kannustavaa lainsäädäntöä luomalla.

Taistelua vaurauden jakamisesta

Tulonjakotaistelu on keskeinen osa nykyaikaista demokratiaa. Suomessa julkisella päätöksenteolla suurelta osin päätetään, miten vaurautta yhteiskuntaan jaetaan. Verotuksen keinoin mm. tasoitetaan tuloeroja kansalaisten välillä.

Polttavia yhteiskunnallisia kysymyksiä onkin, miten tulot oikeudenmukaisesti tulisi jakaa. Tasaveromalli, perustulo, kansalaispalkka, kotitalousvähennys, omaisuusverotus jne. ovat kaikki ratkaisuehdotuksia, ja samalla osia tätä ongelmaa.

Yleensä ihmisten välisessä toiminnassa tulot ja hyödyt halutaan itselle ja menot toisten maksettaviksi. Tämä tarkoittaa ettei helppoja ratkaisuja ole tarjolla. Politiikan avulla voidaan kuitenkin sopia kaikkien mielestä kohtuullisen oikeudenmukaisilta tuntuvia ratkaisuja.

Kansanvalta vai kapitalistin valta?

Joidenkin yhteiskunnallisten oppien ja näkemysten mukaan demokratia ja kapitalismi, siis käytännössä markkinatalous, ovat sovittamattomasti ristiriidassa. Demokratia ei toteudu, jos ihmisten varallisuus jakautuu epätasaisesti.

Totuus kuitenkin on, että maailman kaikki demokratiat ovat myös markkinatalouksia. Mutta kaikki markkinataloudet eivät suinkaan ole demokraattisia maita. Maailmassa on monia maita, jossa markkinatalous kukoistaa, mutta demokratia ei ole toteutunut. On hyvä huomata, että esimerkiksi suomalaisessa kansanvallassa on turvattu elinkeinovapaus ja oikeus yksityisomaisuuteen. Näin on kaikissa länsimaisissa liberaaleissa demokratioissa.

Kansanvallassa perusoikeudeksi luetaan siis myös oikeus omistaa – esimerkiksi maata. Kehitysmaissa juuri naisten oikeus omistaa maata on tarjonnut mahdollisuuden nousta äärimmäisestä kurjuudesta. Markkinamekanismit voivat siis myös vahvistaa demokratiaa.

Päivitetty 24.8.2006