Kansanvalta.fi

Suomeen luotiin kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman tuloksena rakenne, joka ottaa hallinnossa vastuun demokratiapolitiikasta. Rakenteen ydin on oikeusministeriön uusi demokratiayksikkö ja sen koordinoima hallinnon sisäinen yhteistyöryhmä. Oikeusministeriön ohella keskeisiä toteuttajia ovat opetusministeriö ja hallinto- ja kuntaministeriönä toimiva valtiovarainministeriö. Uudella rakenteella on perustuslaillinen perustelu ja tehtävä.

Perustuslain mukaan julkisen vallan tulee ”edistää yksilöiden mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon”. Sama tavoite on Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmassa. Sen mukaan kansalaisille on taattava oikeus vaikuttaa, osallistua ja olla osallisia päätöksenteossa. 

Pyrin kirjallani herättämään keskustelua siitä, miten perustuslain ja hallitusohjelman tavoitteet voidaan toteuttaa. Kirjoitan demokratiapolitiikan oikeutuksesta, tarpeesta, haasteista, tavoitteista ja toteuttamistavasta. Kirjani on hätähuuto demokratiakasvatuksen puolesta.

Se kannustaa parempaa kansalaisyhteiskunnan osaamista. Se tukee voimakkaasti hallinnon ja kansalaisten vuorovaikutuksen kehittämistä. Se yrittää olla puheenvuoro kansalaisuutta koskevan identiteetin rajuista muutoshaasteista. Suhtaudun varauksellisesti perisuomalaiseen tapaan etsiä teknisiä ratkaisuja sosiaalisiin ongelmiin.

Jo sana demokratiapolitiikka herättää usein mielestäni turhaa puhetta siitä, pitäisikö toimia alhaalta ylös vai ylhäältä alas. Turhaa siksi, että molemmat tarvitaan eikä toinen toimi ilman toista. Paraskin demokratiapolitiikka on ilmaan huitomista ilman aktiivisia kansalaisia. Mutta hallinnon tulee julkilausutusti ja läpinäkyvästi vahvistaa demokratia edellytyksiä. Paljon on kiinni siitä, miten hallinto itse toimii kansalaisten ja hallinnon vuorovaikutuksen osapuolena.

Onko meillä lupa odottaa aktiivisempaa kansalaisuutta tukevaa demokratiapolitiikkaa? Huomaan vastaavani kysymykseen nyt epäröivämmin kuin aikaisemmin. On vaara, että demokratia hukkuu hallinnossa monien päivänpolttavien asioiden alle. Asialle herätään pariksi päiväksi vaalien jälkeen tai kun mittaukset näyttävät kansalaisten uskon omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa edelleen heikentyneen. Pelkään, että demokratian edistäminen saa vaikuttavaa tuulta siipiensä alle vasta, kun eduskunta alkaa sitä selkeästi vaatia. Mielestäni aihepiiri olisi kunnollisen eduskuntakeskustelun väärti.
 
Demokratiapolitiikalle tulisi asettaa rohkeat tavoitteet. Mikään ei estä sitä, että Suomi voisi edelleen olla perinteidensä mukaisesti demokratian edelläkävijä, jossa aktiivinen kansalaisuus on Euroopan parhaiden maiden tasolla. Meidät voidaan tuntea maana, jossa päätöksenteko perustuu kansalaisten laajaan osallistumiseen ja kansalaisten yhdenvertaisuuteen. Tämä ei kuitenkaan toteudu itsekseen, vaan vaatii tahtoa ja työtä.

Kirjoittaja toimi kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman johtajana 2003-2007.