Kansanvalta.fi

Tiedämme suomalaisen kansanvallan edellytyksistä ja toimivuudesta sekä paljon että vähän. Demokratian yleisimpien perusedellytysten toteutumisen vertailuissa Suomi sijoittuu maailman kärkimaiden joukkoon.

Tunnistamme, että moniin muihin maihin nähden kansalaisillamme on hyvät mahdollisuudet muodostaa, ilmaista ja ajaa poliittisia mielipiteitään. Demokratiaan kiinnitetään myös huomiota hallinnon eri tasoilla ja valtiolliset ohjelmatkin yrittävät tukea kansalaisten osallistumista.

Demokratian toimijat eivät ole ikiliikkujia

Miksi siis metelöidä kansanvallan kehittämisellä? Siksi että tiedämme muutakin. Monet keskeiset demokratian toimijat eivät ole ikiliikkujia, eivätkä kaikki rakenteet ole kiveen hakattuina toimivimpia.

Esimerkiksi puolueidemme järjestökukoistuksesta on aikaa ainakin neljännesvuosisata.Edes keski-ikäisillä ei enää yleensä ole vahvoja siteitä puolueisiin, nuorista vain ani harvoilla. Emme tiedä millaisia seurauksia tällä on ajan mittaan eri sukupolvien yhteiskunnalliselle osallistumiselle.

Asia on ongelma, koska nimenomaan puolueet ja edustuksellinen demokratia kuuluvat hallinnon eri tasojen vallankäytön ytimeen. Sitä vastoin puolueiden ulkopuolinen poliittinen osallistuminen ei aina ulotu vallankäytön ytimiin. Sinne kansanvallan pitäisi kuitenkin ulottua tasavertaisesti.

Tämän tueksi tarvitsemme vahvaa kansalaisyhteiskuntaa sekä laaja-alaista ja monipuolista kansalaisosallistumista. Eihän osallistuminen kanavoidu joko-tai. Tutkimusten mukaan asia on usein sekä-että.

Demokratian tutkimus Suomessa hajanaista

Mitä emme tiedä? Soveltava ja konkreettinen demokratian tutkimus on ollut Suomessa jokseenkin hajanaista. Yliopistotutkijat, tutkimuslaitokset sekä muut hallinnon ja politiikan kehittämistä tukevat tutkimustahot ovat tuottaneet vuosikymmenten varrella paljonkin kiinnostavia tietoja kansalaisten osallistumisesta ja yhteiskunnallisista asenteista, mutta niiden perusteella ei ole voitu tehdä luotettavaa seurantatutkimusta.

Siksi meillä ei myöskään ole tyydyttäviä vastauksia monien kehityspiirteiden syihin. Tällainen tietopohja on kuitenkin välttämätöntä ei-toivottavien kehityspiirteiden, kuten kasvavan osallistumattomuuden torjumiseksi.

Suomalaisen demokratian kehittämisen tietopohjaa tukevia ajankohtaisia tutkimusaiheita ovat muun muassa:

• eri väestöryhmien äänestysosallistumisen aikaisempaa laajempi ja pitkäjänteisempi tarkastelu
• kansalaisten osallistuminen ja suhde puoluetoimintaan, vaaliehdokkuuksiin ja poliittisiin luottamustehtäviin
• osallistumisen tasa-arvonäkökohdat
• viestinten rooli politiikkaa koskevien tietojen ja mielikuvien lähteenä
• kansalaisten osallistuminen yhdistys- ja järjestötoimintaan
• muun kansalaistoiminnan ja ns. osallistuvan demokratian mahdollisuudet
• erityisesti uusien osallistumisväylien kuten Internetin hyödyntäminen
• yhteiskuntaa koskevien tietojen, asenteiden ja osallistumisvalmiuksien omaksuminen kouluissa ja oppilaitoksissa
• muuttuvan kuntademokratian monet demokratiakysymykset.

Tyypillinen ja vakava tilastoinnin ja tutkimuksen katvealue koskee vielä nykyisinkin eri-ikäisten äänioikeutettujen äänestysprosentteja. Asia ei toistaiseksi kuulu virallisen tilastoinnin piiriin, jolloin siitä saadaan tietoa vain työläin erillistutkimuksin.

Usein äänestämättömyyden syyt näyttävät kasautuvan. Sitä emme tiedä, millä tavoin kasautumista torjutaan. Luvassa saattaa olla entistä laajamittaisempaa, kenties pitkäaikaistakin äänestämättömyyttä.  

Vuoden 2004 kunnallisvaaleista tehdyssä, kuntien demokratiatilinpäätöksiä hahmottaneessa tutkimuksessa löytyi useita kaupunkilähiöiden äänestysalueita, joissa alle 25-vuotiaiden miesten äänestysprosentiksi jäi 17 (ks. Sari Pikkalan artikkeli Suomen demokratiaindikaattorit -kirjassa). Tuskinpa haluamme kansanvaltaa, jossa kuusi seitsemästä ei äänestä.

Kirjoittaja on politiikan tutkija ja Yhteiskuntatieteellisen Tietoarkiston johtaja.