Kansanvalta.fi

Iskulause ”Osallistu ja vaikuta!” on tuttu vaalikampanjoistakin. Se pitää itsestään selvänä, että ihmiset voivat vaikuttaa osallistumalla vaaleihin. Kuitenkin aito vaalivaikuttaminen edellyttää muun muassa, että tarjolla olevat vaihtoehdot ovat selviä ja että valituksi tulevilla ja heidän ryhmillään on sananvaltaa asioista päätettäessä.

Toisilla tätä valtaa on enemmän ja toisilla vähemmän, mikä heijastuu myös yleisiin mielikuviin äänestämisestä. Vuoden 2003 eduskuntavaaleja koskevassa tutkimusaineistossa vain 27 prosenttia oli täysin samaa mieltä siitä, että äänestämällä voi vaikuttaa asioihin. Toisessa ääripäässä viisi prosenttia vastaajista oli asiasta täysin eri mieltä.

Esimerkiksi eduskuntavaaleissa vaalijärjestelmämme ei toistaiseksi takaa aivan samanveroisia vaikutusmahdollisuuksia kaikille äänioikeutetuille. Pienissä vaalipiireissä monella valitsijalla on jo etukäteen hyvä syy epäillä, että hänen ehdokkaansa ryhmittymä ei voi saada ketään läpi.

Tämä johtuu ns. piilevistä äänikynnyksistä, jotka ovat sitä korkeampia mitä vähemmän vaalipiiristä valitaan edustajia. Kun äänellä ei myöskään ole vaikutusta vaalipiirin ulkopuolella, osallistumismotivaatio voi olla koetuksella. Valtakunnalliset tasauspaikat tai useammista vaalipiireistä muodostettavat vaalialueet kohentaisivat tasa-arvoisia vaikutusmahdollisuuksia.

Vaalit usein ainoa tapa vaikuttaa

Useimmille suomalaisille vaaleissa äänestäminen on tutuin ja monille ainoakin keino vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Muita vaikuttamistapoja käyttävät kasautuvasti aktiivisimmat ja asioista tarkimmin perillä olevat ihmiset.

Osallistumistapana vaaleissa äänestämisellä on monia erityispiirteitä. Vaalit toistuvat puitteiltaan melko samantyyppisinä määräajoin ja ovat näkyvästi esillä viestimissä ja arjen puheenaiheena. Vaaleissa kaikki äänioikeutetut joutuvat tahtomattaankin jonkinlaisen toimijan rooliin, kansalaiseksi.

Valveutuneimmat pyrkivät vaikuttamaan hyvin aktiivisesti ja kokoamaan ääniä kannattamilleen henkilöille ja puolueille. Joillekin äänestämässä käynti voi olla aivan yhtä tärkeää pelkästään kunnon kansalaisen maineen vuoksi. Useimmat suomalaiset ajattelevatkin, että vaaleissa äänestäminen on kansalaisvelvollisuus. Joku katsoo hankkivansa äänestämisellään myös arvosteluoikeuden. Ajattelutapa menee jotenkin näin: ei pidä rutista jos ei viitsi edes äänestää.

Äänestäjällä on Suomessa valinnanvaraa

Äänestämisen valintatilanteetkin ovat hyvin erilaisia. Useimmilla äänestäjillä on mahdollista toistaa edellisten vaalien ehdokas- ja puoluevalintansa, mutta jotkut joutuvat tai haluavat arvioida asiaa uudelta pohjalta. Tätä kautta selittyy osin se, miksi äänestämättömyys on hieman keskimääräistä yleisempää nuorilla ja esimerkiksi niillä, joiden asuinpaikkakunnan vaihtoon on liittynyt vaalipiirin vaihdos.

Tyypillisiä äänestämättömyydelle annettuja perusteluja ovat sopivan puolueen tai ehdokkaan puute, vähäinen kiinnostus vaaleja ja politiikkaa kohtaan, tyytymättömyys ja protestihalu sekä erilaiset fyysiset esteet kuten matkat.

Tosiasiassa äänestäminen on Suomessa teknisesti erittäin helppoa ja mahdollisuutta äänestää ennakkoon käyttää nykyisin noin kaksi viidestä äänestäjästä. Valinnanvaraa on paljon niin äänestämisen ajoittamista kuin ehdokkaiden lukumäärää ajatellen.

Miljoona jättää äänestämättä

Ennakkoäänestyksen suosio ei ole ainakaan näkyvästi estänyt vaalien äänestysprosenttien laskua. Ne ovat pääsääntöisesti laskeneet varsinkin 1960-luvulta 1990-luvulle.

Presidentinvaaleissa olemme 2000-luvulla kotimaan äänestysprosentin osalta hieman 80 prosentin alapuolella, ja eduskuntavaaleissa 70 prosentin tuntumassa. Kunnallisvaaleissa on päästy enää 60 prosentin tasolle ja eurovaaleissa on jääty vieläkin vaatimattomampiin lukuihin. Presidentinvaaleissakin jo lähes miljoona jättää äänestämättä (ks. linkki alla).

Oletetaan, että äänestysprosentti laskisi pysyvästi yleisissä vaaleissamme alle 50 prosentin. Ei se ole aivan tuulesta temmattu ajatus, koska tuon alle on jo menty reippaasti eurovaaleissa ja suurissa kaupungeissa myös viime aikojen kunnallisvaaleissa. Harjoitettu politiikka tuskin muuttuisi kovin paljon, ja suurin piirtein samat puolueet, poliitikot ja viranhaltijat osallistuisivat päätöksentekoon.

Matala äänestysprosentti johtaa demokratiavajeeseen

Jotakin olennaista jäisi silti puuttumaan. Edustuksellisen demokratian päättäjillä ja heidän taustaryhmillään ei olisi yksimielisinäkään äänioikeutettujen enemmistön tukea takanaan. Ei äänestämättä jättäneiden enemmistö yhtenäistä oppositiota muodostaisi, mutta tilanne ajaisi poliittisen päätöksenteon pahaan demokratiavajeeseen, ehkä jopa legitimiteettikriisiin. Yhä enemmän kiisteltäisiin siitä, vastaako harjoitettu politiikka riittävästi yleistä mielipidettä tai päätöksiin liittyvien asianosaisten etuja.

Luultavasti myös väiteltäisiin yhä kiivaammin syistä, miksi vain vähemmistö osallistumaan oikeutetuista vaivautuu osallistumaan. Ovatko asiat vaaliuurnilta pois jäävien kannalta liian hyvin vai liian huonosti? Haluavatko he vaikuttaa ollenkaan, osaavatko he vaikuttaa tai ovatko muut keinot kuin vaaleihin osallistuminen heille mieluisampia?

Ehdokkaan puoluetaustalla suuri merkitys

Vielä sata vuotta sitten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli suomalaisille kaikkea muuta kuin itsestään selvyys. Silloisissakin oloissa päästiin eduskuntavaaleissa korkeampiin äänestysprosentteihin kuin nykyään. Suomessa ei onneksi ole vieläkään äänestyspakkoa, vaan jokaisella on oikeus antaa äänensä edushenkilölleen. Yhteiskunnallisen tasa-arvon toteutumisen ja kansanvallan hyväksyttävyyden kannalta on suotavaa, että kansalaiset käyttävät tätä oikeutta aktiivisesti ja harkiten.

Suomalaisessa vaalijärjestelmässä yksikään ehdokas ei käytännössä tule valituksi poliittiseen luottamuselimeen pelkästään omilla äänillään. Vaaleissa annettu ääni menee äänten laskennassa yhdelle poliittiselle ryhmälle tai vaaliliitolle, johon kuuluu useita ryhmiä.

Koska päätökset tehdään politiikassa yleensä ns. ryhmäpäätöksinä, äänestäjän kannattaa selvittää ennen äänestämistään tarkkaan paitsi ehdokkaansa, myös hänen poliittisen ryhmänsä kannat.  Vaikka monet valittavat sopivan ehdokkaan tai puolueen puutetta, sopiviakin löytyy hakemalla. Täydellisiä ehdokkaita kukaan tuskin tarvitsee.

Kirjoittaja on politiikan tutkija ja Tampereen yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston johtaja.