Kansanvalta.fi

Www-selainten muuttuminen helposti käytettäviksi 1990-luvulla loi puitteet verkkoviestinnän vallankumoukselle. Graafisten verkkoselainten myötä internet muuttui ympäristöksi, jossa käyttäjät voivat vapaasti julkaista sisältöjä, luoda verkkosivustoja ja -yhteisöjä, etsiä informaatiota, "surffata" paikasta toiseen, viihdyttää itseään, politikoida, kuluttaa tavaroita ja palveluja sekä kohdata ihmisiä.

Verkkoviestinnän kasvu on muuttanut myös kansalaisten poliittista toimintaa 2000-luvulla. Verkko on antanut tilan yksilöllisesti tärkeiksi koettujen asioiden ja arvojen esille tuomiselle, toimijuuden kehittämiselle ja vaihtoehtoisten agendojen ajamiselle. Poliittinen kansalaistoiminta etsiytyy internetiin, koska siellä mahdollistuu aika- ja paikkarajoitteet ylittävä nopea horisontaalinen viestintä sekä omaehtoinen julkisuuden tuottaminen. Internet onkin samanaikaisesti niin poliittisen toiminnan, osallistumisen ja mobilisoitumisen välineeksi kuin paikaksikin. Toiminnasta on tullut entistä subjektiivisempaa ja individualistisempaa. Se asettuu anarkistisella tavalla haastamaan vakiintunutta perinteistä käsitystä demokraattisesta hallinnasta. Verkkopolitiikka on tyyliltään perinteistä politiikkaa karnevalistisempaa ja moniäänisempää. Periaatteessa kuka tahansa voi laukaista verkossa vapaana vellovan mielipiteiden sirkuksen ja kuka tahansa asiasta kiinnostunut voi klikata itsensä mukaan verkostomaiseen toimintaan.

Verkossa ihmiset viestivät omaäänisesti ja omista lähtökohdistaan itselleen tärkeistä asioista. Tietotekniikan ja verkkoyhteyksien levinneisyys ja käytön helppous tarjoavat mahdollisuuksia median perinteisten portinvartijoiden ohittamiseen. Poliittisesti merkittävää verkkoviestinnässä on sen de-medialisoiva vaikutus. Ihmiset voivat verkon eri alustoilla lähettää viestejä ja vaihtaa mielipiteitä keskenään ilman toimituksellisia välikäsiä.

Horisontaalisen kansalaistoiminnan tunnusmerkilliset piirteet tai siihen liittyvät konfliktit eivät oikein avaudu perinteisen institutionaalisen politiikkakäsityksen näkökulmasta. Uudenlainen kansalaisvaikuttaja nimittäin haluaa itse omaa elämäänsä ja arvojaan refleksiivisesti punniten valita asiat, joiden puolesta toimii. Poliittisen toiminnan asialistasta tulee siten sekä korostetun asia- että henkilökohtainen. Se nousee yksilöllisistä arvoista, asenteista, valinnoista ja elämäntyyleistä verkostomaisena liikehdintänä, joka pyrkii vaikuttamaan kohdennetusti yksittäisiin epäkohtiin. Siksi toiminnan asialistalle valikoituu muun muassa kuluttamiseen, eläinoikeuksiin, ympäristöön, terveyteen, paikalliseen kaupunkisuunnitteluun sekä identiteettiin liittyviä huolenaiheita.

Parhaimmillaan omakohtaiseen reagointiin perustuva refleksiivinen verkkopolitiikka on demokratiaa täydentävää: kansalaiset voivat julkisesti arvostella, valvoa, ilmiantaa hierarkkisen vallankäytön toimia sekä politisoida henkilökohtaisesti tärkeiksi koettuja huolenaiheita ja koota toimintaverkostoja. Pitää kuitenkin muistaa, että demokratiaa täydentävän refleksiivinen politiikan kääntöpuolena verkossa rehottaa myös "vihan politiikka". Yksilöllisen toiminnan ilmenemismuotoja voivat myös olla poliittista väkivaltaa lietsovat äänet, rasismin ihannointi, julkiset herjaukset sekä syytettyjen tuomitseminen ennen oikeudenpäätöstä. Refleksiivisen "vihan" politiikan pyrkimyksenä on hajottaa yhteiskunnan perusarvoja ja -rakenteita, kun taas refleksiivinen "hyvän" ja "toivon" politiikka pyrkii vaikuttamaan havaittuihin ongelmiin ja epäkohtiin rakentamalla parempaa yhteiskuntaa ja elämismaailmaa. Verkkoviestintä antaa välineet kumman tahansa päämäärän ajamiseen

Horisontaalinen vaikuttaminen - ystävät mukaan

Web 2.0 viittaa internetin toimintamuotoihin ja -sisältöihin, jotka perustuvat käyttäjäkeskeiseen ja yhteisölliseen vuorovaikutukseen. Internetin palvelut ja sovellukset ovat suuressa määrin kaupallisia, mutta tämä ei ole estänyt verkon omaehtoista kansalaistoimintaa. "Web 2.0"-viestintä muuttaa internetin tilaksi, jossa ihmiset eivät ainoastaan keskustele vaan tekevät asioita yhdessä. Internetin staattiset viestintämuodot ovat korvautumassa www-ympäristöön tukeutuviksi dynaamisiksi ja yhteisöllisiksi verkostoiksi, joissa yksilöpohjaisesti osallistutaan sisältöjen luomiseen ja muokkaamiseen. Verkkoympäristöön tukeutuva toiminta suosii satunnaisia, jonkin aiheen tai teeman ympärille tihentyviä, toimintaverkostoja. Kari A. Hintikan mukaan nettiyhteisöt voivat "perustua sosiaaliseen yhdessäoloon, jakamiseen, tiedon- tai muun sisällön tuottamiseen, kansalaisadressin organisoimiseen tai suoranaisen joukkovoiman käyttöön". Verkkoyhteisöt voivat myös kehittyä kollektiivisen älykkyyden lähteiksi, kun niissä parveilevat yksilöt sovittautuvat yhteen ratkaistakseen ongelmia tai saavuttaakseen jonkin yhteisesti tärkeäksi koetun päämäärän tai tavoitteen. Sosiaalisessa sisällöntuotannossa käyttäjät itse kontrolloivat luomisprosesseja esim. kehittelemällä, luokittelemalla, lajittelemalla tai arvioimalla verkkoaineistoja. Web 2.0-sovelluksia voidaankin kutsua vertaismediaksi, jossa yhteisöllisyys riippuu yksilöiden valinnoista liittyä verkostoihin ja vapaaehtoisesti toimia niissä.

De-medialisaation näkökulma auttaa myös ymmärtämään sosiaalisen median alustoilla tapahtuvasta uudenlaisesta mobilisoitumisesta, jonka edellytyksenä on horisontaalinen (jopa anonyymi) viestintä. Perusajatuksena horisontaalissa toiminnassa on luoda toimijoiden välille kommunikatiivinen tila, joka mahdollistaa ajatusten esittämisen ja yhdessä toimimisen. Keskeisintä toiminnassa on jonkin uuden aloittaminen mihin tahansa asiaan liittyen ja toiminnan eteneminen yksilöiden aktiivisuuden mukaan. Yksilöllisten tekojen ja valintojen summana syntyy kollektiivista liikehdintää, joka avaa toimijoille vaikuttamisen kanavan, tavan ja jopa jonkinasteisen ryhmäkuulumisen tunteen. Tutkimuskirjallisuus viittaa tämän kaltaiseen "emergenttiin" toimintaan parven tai parveilun käsitteillä. Kiinnostavien sivustojen ja verkkoportaalien ympärille kerääntyy verkonkäyttäjien parvi. Asiasta voidaan tiedottaa ja mukaan toimintaan voidaan myös kutsua esimerkiksi Twitterillä tai Facebook-viesteillä Verkkoparvi voi puolestaan organisoitua moniääniseksi toimijakollektiiviksi, jossa yksilöt löytävät erilaisista taustoistaan ja arvoistaan huolimatta yhteisen ja tavoittelemisen arvoisen päämäärän sekä levittävät kutsua osallistua toimintaan omissa verkostoissaan. Solmukohtien tai poliittisten pelinavausten nosto mediajulkisuuteen kiinnittyy toimijan omiin valintoihin. Refleksiivisesti toimiva yksilö ei siten vain arvioi tai reagoi syötteisiin, vaan myös tulkitsee kokemuksellisuuttaan ja luo merkityksiä itselleen.

Verkostomainen parveilu on digitaalisen informaatioajan merkittävimpiä konfliktuaalisen politiikan toimintamuotoja. Parveilun tavoitteena on tuottaa elämismaailmaan vaikuttavia sykkeitä, jolloin verkostot yhdistyvät nopeasti ja vaivihkaa - sitten taas irtautuvat ja hajaantuvat yhdistyäkseen myöhemmin uudelleen uuden sykäyksen tuottamiseksi. Digitaalisen median salamannopea ja laajalle kantava viestiminen antaa parville myös mahdollisuuden osoittaa yhteisöllistä joukkovoimaa. Esimerkiksi Iranin kesäkuisen presidentinvaalien tulosta protestoivat mielenosoitukset mobilisoitiin sosiaalisen median alustoja hyödyntäen. Erityisen käteväksi välineeksi osoittautui kännykkääkin tilattavissa oleva miniblogi Twitter, joka toimi lähes reaaliaikaisena tiedotuskanavana väkijoukkojen mobilisoinnissa, ohjailussa ja poliisien ja armeijan liikkeistä kertomisessa.

Verkkoparvet poliittisena voimana

Tietoverkoissa mielipiteiden kirjon organisoitumista vaikuttavaksi verkostomaiseksi parveiluksi on analysoitu useissa tutkimuksissa. Esimerkiksi suomalaista juorulehtijournalismia vastustaneessa "Lordi-protestissa" keväällä 2007 verkkokeskustelu nostatti lyhytaikaisen mutta intensiivisen kansalaisliikehdinnän. Lordi-liikehdinnän vaikuttamisen keinoja olivat vetoomukset, boikotit, tiedotustoiminta keskustelupalstoilla ja verkkosivustoilla, toimijaverkoston kokoaminen, virtuaaliset tilanvaltaukset, lehtien nurin kääntäminen lehtimyyntipisteissä, aktioista kertovien kuvien lähettäminen verkkoalustoille sekä lehtien työntekijöiden ja kaupallisten yhteistyökumppaneiden suora painostaminen sähköpostitse.

Vaihtoehtoisen globalisaation liikehdinnän tutkimuksessa on todettu avoimien sähköpostilistojen suuri merkitys kollektiivisten identiteettien syntymiselle. Globalisaatiokriittinen keskustelu sosiaalifoorumeissa on ollut poikkeuksellisen kompleksista, sillä toiminnassa on ollut mukana ihmisiä esimerkiksi ammattiliitoista, maanviljelijäjärjestöistä, alkuperäis- ja vähemmistökansoista, ympäristöaktivistien ja anarkistien ryhmistä sekä opiskelijajärjestöistä. Monenkirjavia toimijoita varten on perustettu avoimia sähköpostilistoja, joissa aktivistit ovat parveilleet. Niissä on myös keskusteltu toimintaperiaatteista ja suunniteltu kollektiivista toimintaa. Sähköpostilistojen on havaittu auttaneen toimijoiden välisten konfliktien lieventämisessä, mahdollistaneen aktivistien liikkuvuutta eri sähköpostilistojen välillä sekä luovan kollektiivista identiteettiä tuottavia "me-suhteita" liittyen erilaisiin maantieteellisiin alueisiin ja asiakohtaisiin huolenaiheisiin.

Nettipiratismi on myös havainnollistava esimerkki individualisoituneesta kollektiivisesta toiminnasta. Tekijänoikeuslainsäädäntöä ja patenttijärjestelmää muuttamaan pyrkivä sekä kulttuurin jakamisen avoimuutta ajava liikehdintä on mobilisoitunut parveilemalla internetissä. Ruotsissa se on jopa kyennyt ponnistamaan EU-parlamenttiin ja puolueeksi se on organisoitunut lukuisissa maissa. Piratistien toiminta on virtuaalisesti verkottunutta, ja erilaisten kansallisten ryhmien ja organisaatioiden lisäksi toimintaan linkittyvät avoimen lähdekoodin, tekijänoikeuslainsäädännön muuttamisen ja yksityisyyden suojan puolestapuhujat.

Verkkoparvet voivat myös nostaa poliittiseen keskusteluun asioita, jotka muutoin loistaisivat poissaolollaan. Esimerkiksi kevättalvella 2009 nopeimmin kasvava Facebook-ryhmä oli maahanmuuttajakriittinen "Autetaan somaliystävämme takaisin kotiin". Ryhmän koko kasvoi muutamien viikkojen ajan lähes eksponentiaalisesti ja se poiki myös paljon kannattajia keränneen vastaryhmän Facebookissa. Aiheen ympärillä käyty kuhina ylitti näkyvästi uutiskynnyksen myös perinteisessä mediassa. Muutaman viikon kukoistettuaan ryhmä kuitenkin poistettiin Facebookista rasistisena. Keskustelu aiheesta ei kuitenkaan tyrehtynyt, vaan homma siirtyi muille foorumeille. Todennäköisesti maahanmuuttoa vastustavalla nettikeskustelulla on ollut vaikutusta Perussuomalaisten vaalivoittoon sekä kunnallisvaaleissa että Eurovaaleissa. Tiedotusvälinejulkisuus on joko vaiennut vaikeasta aiheesta tai yksisilmäisesti moralisoinut netissä käytävää keskustelua. Perussuomalaiset tai puoluetta lähellä olevat tahot ovat oivaltaneet ottaa aloitteen käsiinsä ja keränneet netissä kannatusta räväköillä mielipiteillään.

Kevytaktivismi vaikuttavana toimintana

Nettiyhteisöllisyydet poikkeavat olennaisesti niistä käsityksistä, joilla fyysisen toimintaympäristön yhteisöllisyyksiä seli¬tetään. "Web 2.0"-alustoja, kuten Facebook, Twitter, MySpace, Second Life, ei vielä oteta kovinkaan vakavasti poliittisen toiminnan foorumeina. Valtaosa sosiaalisen median käyttäjistä käyttää sovellutuksia yhteydenpitoon ja valokuvien, videoiden tai kuulumisien vaihtoon ystävien kanssa. Toisaalta juuri tähän sosiaalisuuteen myös perustuu sosiaalisen median valtava poliittinen potentiaali. Ehkä kaikkein merkittävin yksittäinen seikka sosiaalisen median poliittisessa potentiaalissa on, että se tuo takaisin ja korostaa ystävyyden merkitystä poliittisen sidoksen syntymisessä.

Mitä tahansa asiaa ajava henkilö tavoittaa nopeasti suuren joukon ihmisiä, jotka jollakin tavalla ovat yhteydessä toisiinsa. Kutsu osallistua tempauksiin/adresseihin kulkee kaverilta myös kaverin kavereille ja niin edespäin. Hetkessä tavoitetaan suuri joukko potentiaalisia kannattajia, eikä osallistuminen vaadi kuin hiiren klikkauksen. Tällaista aktivismia pidetään helposti kevytaktivismina. Osallistumisen ja sitoutumisen kynnys on matalampi kuin vaikkapa kyltin tekeminen ja sen kantaminen tuulessa ja tuiskussa marraskuisessa mielenosoituksessa. Suurin osa sosiaalisessa mediassa käynnistettävistä kampanjoista jääkin virtuaaliseen bittiavaruuteen, eikä realisoidu toiminnaksi kaduilla. Silti sosiaalisen median merkitystä poliittiselle toiminnalle ei ole syytä vähätellä. Kaveripiirien verkostoissa viestit, kutsut ja mielenkiintoiset linkitykset leviävät nopeasti. Suurten väkijoukkojen koollekutsu käy sukkelasti.

Tapio Häyhtiö (Tampereen yliopisto), Jarmo Rinne (Jyväskylän yliopisto). Kirjoittajat ovat politiikan tutkijoita ja ovat julkaisseet useita tieteellisiä artikkeleita internet-politiikasta sekä toimittaneet teoksen Net working/Networking: Citizen Initiated Internet Politics.