Kansanvalta.fi

Useimmissa suhteellista vaalitapaa käyttävissä maissa äänestäjä ei voi suoraan äänestää mieleistään ehdokasta, vaan valinta tehdään puolueiden asettamien valmiiden ehdokaslistojen välillä. Monissa Länsi-Euroopan maissa äänestäjillä on kuitenkin mahdollisuus halutessaan merkitä myös kannattamansa ehdokas puoluelistan sisällä. Suomessa sovelletaan sen sijaan eurovaaleissa, eduskuntavaaleissa ja kunnallisvaaleissa listavaalin erityismuotoa, jossa puolueet eivät ole etukäteen lukinneet ehdokkaiden välistä suosituimmuusjärjestystä. Äänestäjä äänestää siis samanaikaisesti sekä ehdokasta että puoluetta valitessaan ehdokkaan jonkin puolueen tai valitsijayhdistyksen asettamalta listalta. Samalla hän joutuu myös valitsemaan myös ehdokkaiden sukupuolten välillä eli äänestämään joko mies- tai naisehdokasta. Tilannetta, jossa äänestäjä äänestää oma sukupuoltaan olevaan ehdokasta, voidaan kutsua sukupuolenmukaiseksi äänestämiseksi.

Se, että äänestäjä tulee äänestäessään pakostakin ottaneeksi kantaa ehdokkaan sukupuoleen, ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, että sukupuoli olisi ainoa tai edes tärkein valintaperuste. Olemassa olevat haastattelutiedot sukupuolenmukaisen äänestämisen ajallisesta kehityksestä kuitenkin osoittavat, että suomalaisilla miehillä on perinteisesti ollut voimakas taipumus äänestää omaa sukupuoltaan olevaa ehdokasta. Elina Haavio-Mannilan (1979) uraauurtavan tutkimuksen mukaan vuoden 1970 eduskuntavaaleissa naisista 40 prosenttia antoi äänensä naisehdokkaalle, mitä voi kansainvälisesti katsoen pitää jokseenkin hämmästyttävänä. Miehistä vain seitsemän prosenttia valitsi tuolloin naisehdokkaan eli 93 prosenttia äänesti omaa sukupuoltaan. Naisia oli tuolloin eduskuntavaalien ehdokkaina vain 17,3 prosenttia.

Vuoden 2007 eduskuntavaalitutkimus (toim. Borg & Paloheimo 2009) osoittaa, että vajaassa neljässä vuosikymmenessä naisten sukupuolenmukainen äänestäminen on noussut 13 prosenttiyksikköä. Vuoden 2007 vaaleissa 53 prosenttia naisista äänesti omaa sukupuoltaan olevaa ehdokasta. Naisia oli ehdokkaista 39,9 prosenttia. Miehistä omaa sukupuolta olevaa ehdokasta äänesti 72 prosenttia. Naisten ehdokasvalinta näyttää siis sukupuolinäkökulmasta pysyneen koko ajan suhteellisen tasapuolisena, sillä kumpaakin sukupuolta on äänestetty 40-60 prosentin haarukan sisällä. Miesten äänestyskäyttäytyminen on puolestaan tässä suhteessa muuttunut naisia enemmän. Miehet äänestävät naisehdokkaita nykyään peräti neljä kertaa useammin kuin 1970-luvun alussa. Muutoksen voi katsoa heijastavan paitsi naisehdokkaiden lisääntynyttä määrää myös tasa-arvoisempien asenteiden vahvistumista yhteiskunnassa.

Edellä esitettyihin lukuihin liittyy muutama mielenkiintoinen havainto. Ensinnäkin ne ovat kiinnostavalla tavalla yhteen sopimattomia sen seikan kanssa, että tiedusteltaessa äänestäjien ehdokasvalinnan yleisiä perusteita, sukupuolta ei yleensä pidetä kovinkaan olennaisena kriteerinä. Yleisluonteisemmat perusteet, kuten ehdokkaan luotettavuus, kyky hoitaa tehokkaasti asioita, asiantuntemus ja poliittinen kokemus, korostuvat valintaperusteina. Yksi mahdollisuus onkin, että vastaajat mieltävät sukupuolen poliittisen luotettavuuden ja kokemuksen rinnalla vähempiarvoiseksi perusteeksi, eivätkä siksi halua korostaa sen merkitystä. Toisaalta asiaan voi myös vaikuttaa se, että maskuliinisuus muodostaa monin tavoin edelleen politiikan kyseenalaistamattoman normin: miespuolisen ehdokkaan valintaa ei ehkä edes mielletä sukupuolitetuksi valinnaksi. Ainoastaan "poikkeus" normista, naisehdokkaan valitseminen, vaatii erityistä perustelua.

Jälkimmäinen seikka on kytköksissä vaalien tarjontatekijöihin, tarkemmin sanoen ehdokasasetteluun. Kuten edellä esitetyistä luvuistakin havaittiin, naisehdokkaiden määrä on yli kaksinkertaistunut runsaassa kolmessakymmenessä vuodessa. Naisten osuudet ehdokkaista ja valituista korreloivat myös hyvin voimakkaasti keskenään. Lisäksi naisten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa on ollut miehiä korkeampaa vuoden 1987 vaaleista lähtien. Silti valituksi tulemisessa on olemassa yhä selvä sukupuolikuilu.

Vaalien tarjontatekijöiden ohella äänestäjillä on erilaisia ehdokasvalinnan perusteita, joista osa on myös epäsuorasti kytköksissä ehdokkaan sukupuoleen. Esimerkiksi äänestäjien tavan suosia kokeneita ehdokkaita voi olettaa toimivan miesehdokkaiden eduksi. Kysyntäpuolen tekijöihin lukeutuva sukupuolenmukainen äänestäminen vaikuttaa myös osaltaan valittujen ehdokkaiden sukupuolijakaumaan.

Sukupuolenmukaisen äänestämisen roolin pohtimisen kannalta on olennaista selvittää, mitkä eri tekijät vaikuttavat äänestäjien taipumukseen äänestää omaa sukupuoltaan olevaa ehdokasta. Olemme tarkastelleet näitä perusteita sekä vuoden 2006 presidentinvaalien (Hellsten ym. 2007) että vuoden 2007 eduskuntavaalien yhteydessä (Holli & Wass 2009). Molemmissa tutkimuksissa vastaajia pyydettiin arvioimaan erilaisten sekä deskriptiiviseen että substantiiviseen edustukseen liittyvien tekijöiden merkitystä ehdokasvalinnassaan. Deskriptiivisellä edustuksella tarkoitetaan sitä, että valitun edustajan ajatellaan edustavan valitsijakuntaa ominaisuuksiensa, taustansa tai ryhmäidentiteettinsä perusteella, esimerkiksi naiskansanedustajan edustavan naisia yleensä. Substantiivisella edustuksella puolestaan viitataan yhteisten intressien edustamiseen: olennaista ei ole se, millaisia taustaominaisuuksia edustajalla on, vaan se, mitä asioita edustaja ajaa ja kuinka hyvin hän pystyy toimimaan valitsijoille tärkeiden asioiden puolesta.

Tuloksista käy ensinnäkin ilmi, että äänestäjän sukupuolella on selvä vaikutus samaa sukupuolta olevan ehdokkaan äänestämiseen niin presidentin- kuin eduskuntavaaleissakin. Myös iällä oli molemmissa vaaleissa merkitystä naisten kohdalla eli nuoremmat naiset äänestivät vanhempia useammin naisehdokkaita. Eduskuntavaalien kohdalla deskriptiiviseen edustukseen liittyvät näkemykset siitä, että oman sukupuolen äänestäminen on tärkeää riippumatta ehdokkaan valituksi tulemisen mahdollisuuksista ja että oman sukupuolen tulisi tulla päätöksenteossa hyvin edustetuksi, vaikuttavat sukupuolenmukaiseen äänestämiseen niin miesten kuin naisten kohdalla. Kyseiset periaatteet olivat presidentinvaaleissa tärkeämpiä naisille kuin miehille, silloin kun he päätyivät antamaan äänensä oman sukupuolensa ehdokkaalle.

Substantiivista edustusta mitattiin väitteillä "Minulle on tärkeää, että ehdokas pystyy ajamaan omalle sukupuolelleni tärkeitä asioita" "Minulla oli tärkeää, että ehdokas toimii aktiivisesti sukupuolten tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä". On syytä huomata, että jälkimäinen kysymys on Suomen kontekstissa merkityksellinen niin miesten kuin naistenkin kohdalla. Myös miesten aseman parantaminen niillä alueille, joissa se on ollut naisia heikompi, on nimittäin ollut suomalaisen tasa-arvopolitiikan tavoite sen käynnistämisestä 1960-luvulta lähtien ja sen merkitys on vain korostunut viime vuosikymmenellä alkaneen miesten tasa-arvoliikehdinnän myötä.

Kyseiset subjektiiviseen edustukseen liittyvät perusteet olivat eduskuntavaaleissa yhteydessä naisten sukupuolenmukaiseen äänestämiseen, mutta miesten kohdalla ainoastaan ehdokkaan kyvyllä ajaa äänestäjän oman sukupuolen kannalta tärkeitä asioita oli merkitystä. Presidentinvaaleissa ne vaikuttivat sekä miehillä että naisilla oman sukupuolen ehdokkaan valintaa ensimmäisellä kierroksella, mutta toisella kierroksella vain naisten kohdalla.

Yhteenvetona voidaankin todeta, että niin naisilla kuin miehilläkin ehdokasvalintaan liittyy osin samanlaisia, osin hyvinkin erilaisia sukupuolittuneita odotuksia ja arvoasetelmia. Naisilla valinta on vahvemmin sidoksissa arvioihin naisedustajien tarpeellisuudesta oman sukupuolensa edustajina ja sille tärkeiden asioiden puolustajina. Vaikka myös miesten kohdalla kyseiset perustelut vaikuttivat osin oman sukupuolen ehdokkaan valintaan, miesten tyypillinen tapa äänestää naisia useammin oman sukupuolen ehdokasta jää valitun mallin pohjalta pitkälti avoimeksi.. Presidentinvaalien osalta havaittiinkin, että ainoastaan tottumus selitti miesten sukupuolenmukaista äänestämistä: he olivat aina ennenkin äänestäneet miesehdokasta. Tottumasta mittaava kysymys ei ollut mukana eduskuntavaalitutkimuksessa, mutta voi olettaa, että vakiintuneella tavalla äänestää sukupuolenmukaisesti oli miesten kohdalla niissäkin merkitystä.

Sukupuolella on siis selvä vaikutus vaalien lopputulokselle, myös tavoin, joihin ei ole juuri kiinnitetty huomiota sen paremmin politiikan tutkimuksessa kuin laajemmassa poliittisessa keskustelussakaan. Tutkimustulokset avaavat myös uusia näkökulmia sukupuolten edustusta koskevaan keskusteluun, jota on Suomessakin lähestytty ennen kaikkea kysymyksen "miksi naiset eivät äänestä naisia?" kautta. Naiset itse asiassa kyllä äänestävät myös naisehdokkaita. Sen sijaan tasavertaisen edustuksen yksi este - puolueiden ehdokasasettelun sukupuolivinouman ohella - on siinä, että miehet yhä varsin harvoin antavat äänensä naisehdokkaalle.

Dos. Anne Maria Holli on valtiotieteiden tohtori ja Suomen Akatemian rahoittaman GENIE (Vallan sukupuolitetut järjestykset) -hankkeen yliopistotutkija Helsingin yliopiston rikos- ja prosessioikeuden ja oikeuden yleistieteiden laitoksella.

Hanna Wass on valtiotieteiden tohtori ja Suomen Akatemian rahoittaman "Poliittinen osallistuminen ja demokratian muodot: Suomi vertailevassa tarkastelussa" -tutkimusprojektin erikoistutkija Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksella.