Miten tulla miljonääriksi? Oikeus koulutukseen

Kymmenet miljoonat ihmiset eri puolilla maapalloa eivät vieläkään tunne oikeuksiaan eivätkä tiedä, että heidän hallituksillaan on velvoite toteuttaa nämä oikeudet.

Yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen mukaan kullakin henkilöllä on oikeus opetukseen, asuipa missä tahansa. Tämä oikeus on kuitenkin edelleen 75 miljoonan Maan lapsen tavoittamattomissa.

Intiassa asukkaita on yli 1 029 miljoonaa. Alkeisopetus on pakollista, mutta monet lapset eivät käy koulussa. Koulut ovat varattomia, rahoitusta ei ole ja siitä johtuen myös opettajista ja kirjoista on pulaa. Lukutaidottomia on sen myötä 48 % väestöstä. Koulutuksen puute muodostuu esteeksi korkeamman asteen koulutukseen pääsylle eikä hyvää työpaikkaa pysty saamaan. Vuoden 2008 tilastotietojen mukaan korkea-asteen opetuksen piirissä opiskelijoista oli Intiassa vain 11 %, Brasiliassa, Venäjällä ja Kiinassa keskimääräinen osuus oli 31,5 %. Euroopassa korkea-asteen opetusta sai oli 71,6 % opiskelijoista.

Kävimme Intiassa helmikuussa 2009. Matkustelimme mieheni kanssa maassa lähes kuukauden. Kontrasti köyhien ja rikkaiden intialaisperheiden välillä oli tyrmistyttävä. Yliopisto- ja koulualueilla aistii brittiläisen kasvatuksen ja koulutuksen. Rakennukset ovat hyvin hoidettuja ja sijaitsevat rauhallisissa puistoissa kaukana kaupungin hälystä ja touhusta. Oppilaiden ja opiskelijoiden koulupuvut, käytös ja puhetapa ovat kuin Harry Potter ‑elokuvista. Tällaista opetusta on kuitenkin saatavissa vain maksusta, ei siis kaikille. Köyhiäkin on kuitenkin olemassa, ja heitä on intialaisista valtaosa. Heillä ei ole rahaa eikä siis välttämättömintäkään, koulupuvuista puhumattakaan. Kalusteitakaan ei usein ole, vaan pikku oppilaat istuvat paljaalla likaisella lattialla ilman oppikirjoja, mikä kaikki vaikuttaa heidän asennoitumiseensa opetukseen kaikkiaan.

Elokuva Slum Dog Millionaire sai alkuvuodesta lukuisia Oscareita. Elokuva kertoo intialaisten katulasten kohtaloista. Päähenkilö tulee Haluatko Miljonääriksi -ohjelmaan toteuttaakseen unelmansa. Visan aikana hänen mieleensä palautuvat lapsuusvuodet: miten hän varttui slummissa, menetti vanhempansa, vaelteli elättäen itseään, näki nälkää ja koki nöyryytyksiä ja miten hän pelasti ystäviensä hengen. Hän kuitenkin selviytyi tästä ankarasta elämänkoulusta voittajana sisukkuutensa ja hyväsydämisyytensä ansiosta ja siksi, että sisimmässään tiesi, mikä on totta.

Tällaisen elokuvan katsottuaan tajuaa, että jo siksi, että meillä on mahdollisuus opiskella maksutta ja saada siten kunnon koulutus, me olemme miljonäärejä. Tieto on meille lahjoitettua, Maan ihmisten keräämää arvokasta kokemusta.

Albina Zakirova

Demokratiaa toiminnassa

Kampin keskuksessa järjestettiin 25. huhtikuuta Demo.Versia, peli nuorten perehdyttämiseksi demokratiaan ja ihmisoikeuksiin. Logrus-yhdistyksen järjestämään tilaisuuteen osallistui venäjää puhuvia koululaisia ja nuoria pääkaupunkiseudulta. Oli hauska huomata, että Helsingissä ja lähiseuduilla asuu paljon aktiivisia muoria, joille tärkeillä asioilla kuten demokratialla ja ihmisoikeuksilla on merkitystä. Paikalle saapui runsaasti kiinnostuneita, vaikka peli järjestettiinkin viikonloppuaamuna.

Osanottajat jaettiin aluksi neljään joukkueeseen. Juontajat Olga Dergach ja Vladislav Bykov selittivät pelin säännöt ja tekivät katsauksen historiaan, kertoivat antiikin demokratian synnystä ja nykyajan demokraattisten valtioiden rakenteesta. Sitten aloitettiin peli. Mikä, missä, milloin ‑tyyppiset kysymykset liittyivät kaikki tavalla tai toisella demokratiaan.

Seuraavaksi piti esitellä oma koulu ja pohtia, missä määrin ihmisoikeudet siellä toteutuvat.

Peli on tehokas tapa ottaa maailmaa haltuun. Osanottajat kilpailivat keskenään ja saivat pisteitä hyvistä vastauksista. Mietittävinä oli tärkeitä aiheita: mitä puutteita kouluissa on ihmisoikeuksien toteutumisessa ja miten puutteita voitaisiin korjata.

Demokratian perusperiaatteita on, että ihmisellä on oikeus osallistua päätöksentekoon häntä itseään koskevista asioista ja tulla niissä kuulluksi. Tämä koskee yhtälailla myös lapsia. Pelistä siirryttiin käytäntöön: osanottajat kertoivat näkemyksiään ja ehdottivat konkreettisia ratkaisuja ihmisoikeuksien toteuttamiseksi kouluissa.

Aikuisten kannattaa suhtautua esiin tulleisiin ehdotuksiin vakavasti. Pelin osanottajat ehdottivat muun muassa, että vanhempia sakotettaisiin siitä, että heidän lapsensa käyttäytyvät koulussa väkivaltaisesti. Lisäksi ehdotettiin kunniakirjoja hyvin menestyville ja tukea heikommille. Koululaisten mielestä alaluokkalaisten asemaa on parannettava antamalla heille mahdollisuuksia vaikuttaa oman koulun asioihin. Nuorten mielestä olisi tärkeää tehokkaammin valvoa, etteivät opettajat harjoita syrjintää, ja säätää se rangaistavaksi. Opettajilla on usein lemmikkejä, joille kaikki tulee kuin manulle illallinen, kun taas häirikön maineessa olevan saattaa olla vaikea saada hyviä arvosanoja. Siksi ehdotettiinkin, että koulussa sattuneita tappeluja ja järjestyshäiriöitä selviteltäessä ei mainittaisi syyllisiä nimeltä, jottei heihin alettaisi suhtautua huonosti, vaan keskusteltaisiin vain itse asiasta ja keinoista tilanteen parantamiseksi. Oppilaat kokevat tarvitsevansa tietoa oikeuksistaan ja toivovat omille mielipiteilleen ja ehdotuksilleen enemmän huomiota.

Osanottajat ehdottivat kouluihin myös rahastoa, jonka varoja käytettäisiin oppilaiden kannustamiseen ja oppilaita ja opettajia lähentävään toimintaan, kuten urheilukisojen ja retkien järjestämiseen. Varainjakoa hoitamaan ehdotettiin neuvostoja, joissa olisi edustajia kaikilta luokilta.

Moneen kertaan tuli esiin, miten tärkeää on, että voi olla ylpeä omasta koulustaan. Kaikkein keskeisimpänä nuoret kuitenkin pitävät sitä, että opettajat, oppilaat ja vanhemmat ottavat toisensa huomioon. Heistä opettajien, oppilaiden ja vanhempien lähentäminen toisiinsa on paras keino tutustua toisiin ja oppia kunnioittamaan toisia.

Demo.Versian päätteeksi todettiin voittajiksi selviytyneet ja jaettiin palkinnot. Parhaan joukkueen valitsivat osanottajat itse, demokraattisesti: äänestämällä.

Osanottajat arvostivat tapahtuman järjestelyjä, hyvää vastaanottoa ja tarjoilua ja itse peli-ideaa. Monet ilmoittivat tulevansa mielellään uudelleen, jos vastaavanlaisia tilaisuuksia järjestetään lisää. Odotamme jatkoa!

Katia Nilova

Orjuus nykymaailmassa  

Orjakauppa ei ole vain historiankirjan luku

Ateenalaisen sanomalehden venäläisessä painoksessa julkaistiin heinäkuussa 2008 kertomuksia venäläisnaisista, jotka olivat lähteneet ulkomaille töihin, esimerkiksi hoitamaan ikääntyneitä tai tarjoilijoiksi ravintoloihin. Eräissä tapauksissa heidät oli pakotettu prostituutioon, otettu henkilöpaperit ja pantu tekemään raskasta työtä ilman palkkaa. Noita kertomuksia lukiessa ihmetytti, miten uhrit olivat voineet mennä ansaan, joka tuntuisi olevan kaikkien tiedossa. Luultavimmin kyse on siitä, että he eivät voineet kuvitella orjuutta enää olevan olemassa ja että se voi sattua kenen tahansa kohdalle. 

"Kullakin yksilöllä on oikeus vapauteen. Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä." Näin sanotaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa. Monilla sana orjuus assosioituu kauas menneisyyteen jääneeseen epäoikeudenmukaisuuteen, kuten muinaisen Egyptin orjiin. Mitä orjuus tarkoittaa nykyajan maailmassa?

Suomalainen ihmisoikeusjärjestö Ihmiskauppa.org määrittelee orjuuden ihmisten myymiseksi ja käyttämiseksi ilman heidän suostumustaan. Orjuuteen sekoitetaan usein esimerkiksi laiton maahanmuutto. Orjakaupasta voidaan puhua silloin, kun ihmisten hyväksikäyttö jatkuu sen jälkeenkin, kun heidät on kuljetettu rajan yli. Yleensä kyse on pakkoprostituutiosta, ihmiselinten myymisestä, pakkotyöstä tai työstä, jossa ei noudateta alkeellisiakaan sopimusehtoja. Oleellisinta on, että kaikissa tapauksissa uhria manipuloidaan ja käytetään hyväksi. Viimeisimpien tietojen mukaan orjia viedään eniten Kosovoon, Turkkiin ja Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun CIA:n mukaan joka vuosi jopa 50 000 matkailijaa ja maahanmuuttajaa päätyy Yhdysvaltoihin saavuttuaan orjiksi. Kauttakulkumaana on usein Saksa tai Englanti. Erityisen hankalaa tilanteen valvominen on Aasiassa, minne joka vuosi tuodaan laittomasti jopa 250 000 orjakaupan uhria. Nämä hirvittävät tiedot puhuvat kaunistelematonta kieltä.

Ihmiskaupalta ei ole välttynyt Suomikaan. Poliisin tietojen mukaan Suomen kautta kuljetetaan vuosittain satoja ihmisiä. Monille Suomi on myös määrämaa. Uhrit ovat yleensä nuoria naisia tai jopa lapsia Venäjältä ja Baltian maista. Miehiä kuljetetaan Suomen kautta pakkotyöhön Euroopan maihin. Orjakaupasta voidaan tuomita neljästä kuukaudesta kuuteen vuoteen vankeutta. Erityisen törkeissä tapauksissa rangaistus voi olla jopa kymmenen vuotta.

Rikollisten uhriksi saattaa joutua kuka tahansa. Jos suunnittelee töihin lähtöä toiseen maahan, on tärkeää, että tuntee kaikki välittäjät ja työnantajat ja ottaa heistä selvää. Orjuudessa olleiden ihmisten saamien henkisten vammojen laajuutta on mahdoton käsittää. Tarvitaan kymmenien asiantuntijoiden apua ja aikaa, ennen kuin uhri pystyy palaamaan tavalliseen elämään. Orjakauppa ei ole vain historian vaihe, josta kirjoitetaan historian oppikirjoissa. Orjuutta on kiistatta olemassa. Katsokaamme maailmaa avoimin silmin ja tehkäämme kaikki voitavamme epäoikeudenmukaisuuden torjumiseksi.

Olesja Jääskeläinen