Hallituspuolueita ovat ne puolueet, jotka vaalien jälkeen muodostavat Suomen hallituksen. Vaalituloksen selvittyä eduskuntaryhmät neuvottelevat hallitusohjelmasta ja hallituksen kokoonpanosta.

Hallitusneuvotteluja puolueiden kesken johtaa tunnustelija. Eduskuntaryhmät antavat hänelle vastauksen ehdoistaan, joilla ne osallistuvat hallitusvastuuseen. Ehdot voivat koskea esimerkiksi eläkkeiden korottamista tai ydinvoiman lisärakentamista. Niistä tehtävät päätökset ovat kuitenkin tulevan hallituksen yhteisesti neuvottelemia.

Perustuslaki jättää varsin avoimeksi sen, kuka toimii hallitustunnustelijana. Vaaleissa eniten paikkoja saaneen puolueen puheenjohtaja on kuitenkin avainasemassa neuvottelujen käynnistämisessä.

Hallitusohjelma antaa toiminnalle suuntaviivat

Hallitusneuvotteluissa puolueiden eduskuntaryhmät selvittävät, löytävätkö ne yhteiset ehdot hallituksen muodostamiseksi.

Neuvotteluissa sovitaan hallitusohjelmasta, jota puolueet hallituksessa ollessaan toteuttavat. Kaikki hallituksessa istuvat puolueet yrittävät saada sisällytetyksi ohjelmaan itselleen ja kannattajilleen tärkeitä asioita.

Hallitusohjelmat olivat ennen kohtalaisen väljiä julistuksia, mutta nykyään ne laaditaan tarkemmiksi. Hallitusohjelmaan voidaan kirjata tavoitteeksi esimerkiksi työttömyyden vähentäminen ja siihen tarvittavat keinot. Hallituskaudella nämä asetetut päämäärät yritetään toteuttaa.

Eduskunta äänestää pääministeriehdokkaasta. On todennäköistä, että hallitusneuvotteluja vetänyt henkilö valitaan pääministeriksi. Hän johtaa ministereistä koottua hallitusta. Ministereiksi nousee yleensä hallituspuolueiden kansanedustajia tai muissa tärkeissä puoluetehtävissä toimineita kansalaisia.

Hallituskoalitioilla monia lempinimiä

Suomessa hallitukset ovat viime vuosikymmeninä olleet enemmistöhallituksia. Hallituspuolueiden edustajilla on siis yli puolet eduskuntapaikoista. Näin varmistetaan, että toimeenpaneva hallitus edustaa eduskunnan enemmistöä. Samalla hallituksella on lähtökohtaisesti eduskunnan tuki takanaan, kun se tekee lakiesityksiä.

Hallituskoalitioon kuuluu tavallisesti monta puoluetta. Erilaisilla hallituskoalitioilla on vakiintuneita lempinimiä. Punamullaksi kutsutaan SDP:n ja keskustan hallitusta, sinipunassa istuvat kokoomus ja sosialidemokraatit ja kokoomuksen ja keskustan muodostama hallitus on porvarihallitus.

Paavo Lipposen ensimmäistä hallitusta kutsuttiin leikkisästi sateenkaarihallitukseksi, koska siihen mahtui puolueita vasemmalta laidalta oikealle laidalle.

Oppositio on hallituksen tärkeä kriitikko

Oppositiopuolueet jätetään, tai ne tarkoituksella jättäytyvät, hallitusyhteistyön ulkopuolelle. Ne eivät saa ministerin paikkoja eivätkä pääse suoraan vaikuttamaan hallitusohjelman sisältöön tai sen toteutukseen vaalikaudella.

Opposition tehtävänä on kritisoida hallitusvastuussa olevia heidän toimistaan. Oppositio pyrkii paljastamaan hallituksen epäonnistuneet päätökset ja linjaukset. Eduskunnan kyselytunneilla oppositio haastaa hallituksen perustelemaan päätöksiään.

Opposition perimmäinen tavoite on kaataa hallitus ja päästä itse vetovastuuseen. Hyvällä oppositiopuolueella on teräväkielisiä kansanedustajia, jotka löylyttävät hallitusta tarvittaessa armotta. Ovela oppositio lyö kiilaa hallituskumppaneiden väliin ja pyrkii saamaan hallituksen rivit rakoilemaan.

Hyvä oppositio osaa olla myös yhteistyökykyinen, kun se on tarpeen. Seuraavissa vaaleissa oppositio pyrkii hyödyntämään asemaansa ja voittamaan vaalit.

Oppositiopuolueiden kansanedustajat eivät suinkaan ole syrjässä vallankäytöstä, vaikka heidän puolueensa eivät hallituksessa olekaan. Myös opposition edustajat istuvat keskeisillä paikoilla eduskunnan eri valiokunnissa, jotka tekevät tärkeää lainsäädäntötyötä.


Lisää verkossa:
Nykyisen hallituksen kokoonpano [Valtioneuvosto]

Päivitetty 12.12.2006