Euroopan unioni oli ja on rauhanprojekti. Toisen maailmansodan jälkeen eurooppalaiset suurvallat haluttiin kytkeä taloudellisesti toisiinsa niin, ettei uusi suursota olisi enää mahdollinen. Talouden keinoin haluttiin siis vahvistaa rauhanomaista kehitystä.

Läntiseen Eurooppaan haluttiin luoda uusi, kansojen ja kansallisvaltioiden yhteiseen etuun pohjautuva yhteiskuntajärjestys.

Pohjana talouden ja politiikan kumppanuus

EU on lähtökohtaisesti taloudellinen yhteisö. Sen alkumuoto oli Euroopan hiili- ja teräsunioni. Euroopan yhteisöstä kehittyi Euroopan unioni 1990-luvulla.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa asetettiin tavoitteeksi ”edistää taloudellisen toiminnan sopusointuista kehitystä koko yhteisössä, jatkuvaa ja tasapainoista kasvua, vakauden lisääntymistä, nopeutuvaa elintason nousua ja entistä lähempiä suhteita yhteisöön kuuluvien valtioiden välillä”.

Tavoitteeseen liittyy kaksi toisiaan täydentävää asiaa: rajojen avaaminen, joka mahdollistaa ihmisten, tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden, sekä valtioiden välinen yhteisvastuullisuus, joka toteutetaan yhteisillä poliittisilla keinoilla ja rahoitusvälineillä.

EU:n sisämarkkinoilla tarkoitetaan sellaisia yhteismarkkinoita, joiden perustana on tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus. Sisämarkkinoiden toimintaa turvaa yhteisön lainsäädäntö.

Perussopimukset unionin perustana

Euroopan unionin perustana on oikeusvaltion periaate. Unionin kaikki toiminta saa oikeutuksensa perussopimuksista, joista jäsenvaltiot ovat sopineet yhdessä vapaaehtoisesti ja demokraattisesti.

EU perustuu neljään perussopimukseen:

• Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimus (voimassaolo päättyi vuonna 2002)
• Euroopan talousyhteisön perustamissopimus (”Rooman sopimus”)
• Euroopan anatomienergiayhteisön perustamissopimus (”Euratom”)
• Sopimus Euroopan unionista (”Maastrichtin sopimus”).

Perustamissopimuksia on muutettu kolme kertaa: Euroopan yhtenäisasiakirja (voimaan vuonna 1987), Amsterdamin sopimus (voimaan vuonna 1999), ja Nizzan sopimus (voimaan 2003).

Jäsenvaltiot ovat antaneet Euroopan unionille tiettyjä tehtäviä, luovuttaneet samalla sille toimivaltaa sekä luoneet toimielimet (komissio, neuvosto, parlamentti, tuomioistuin) näiden tehtävien hoitamiseksi. Tämän toimivallan nojalla yhteisön toimielimet tekevät päätöksiä perussopimuksissa määrätyissä asioissa.

EU:ssa luovutetun toimivallan perusteella tehdyt päätökset vaikuttavat välittömästi jäsenvaltioissa sekä viranomaisten että kansalaisten ja yritysten oikeusasemaan. Päätöksiä ei pääsääntöisesti enää hyväksytetä kansallisissa parlamenteissa.


Lisää Kansanvalta.fi:ssä:
EU-kansalaisen oikeudet

Lisää verkossa:
Eurooppa-tiedotus [Ulkoasiainministeriö]
Europa - Euroopan unionin portaali
EU:n historiaa [Valtioneuvosto]
Kysy EU:sta [Euroopan komission Suomen edustusto]

Päivitetty 12.2.2007