Perustuslaki määrittää yksilön ja julkisen vallan välisen suhteen perusteet. Se sisältää myös säännökset julkisen vallan käytön periaatteista, valtion järjestysmuodosta ja ylimpien valtioelinten suhteista.

Miksi perustuslaki on niin tärkeä kansanvallalle ja kansalaisille? Perustuslaki sisältää julkisen vallan käyttöä sekä julkisen vallan ja yksilön välisiä suhteita koskevat valtiolliset perusratkaisut.

Perustuslakiin on koottu ne säännökset ja oikeudet, joita on pidetty erityisen vakavina ja loukkaamattomina – toisin sanoen kansanvallan perusarvot ja periaatteet. Perustuslakien muuttaminen enemmistöpäätöksillä on tehty siksi vaikeammaksi kuin muiden lakien.

Suomessa perustuslaki turvaa kansalaisille oikeuden osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Kansalaiset voivat valita edustajansa demokraattisiin elimiin, heillä on oikeus asettua itse ehdokkaaksi tällaisissa kansanedustusta koskevissa vaaleissa. He voivat myös eri tavoin suoraan osallistua päätöksentekoon ja valvoa valitsemiensa edustajien toimia.

Perustuslaki sisältää hallitsemisen säännöt

Perustuslaki toimii yhteiskuntasopimuksena. Perustuslain voi ajatella olevan kansalaisten yhteisesti tekemä sopimus yhteiskunnan pelisäännöistä. Valtaosa ihmisistä pitää järjestäytynyttä, kansanvaltaisesti hallittua yhteiskuntaa parempana kuin anarkiaa.

Perustuslaki toimii valtion ja lainsäädännön perustana

Perustuslaki määrittää valtion oikeudelliset perusteet. Perustuslaissa siis säädetään, miten Suomea hallitaan. Perustuslaki sanelee valtiollisten tehtävien jaon ja parlamentarismin periaatteet. Juuri perustuslaissa säädetään, että lakeja säätää vapailla vaaleilla valittu eduskunta. Siinä määritellään, mistä asioista valtioneuvosto ja tai presidentti päättävät.

Samalla perustuslailla on määräävä asema koko oikeusjärjestyksen ja kaiken julkisen vallan toiminnassa. Esimerkiksi mikään muu laki ei saa olla ristiriidassa perustuslain kanssa.

Perustuslaki ohjaa valtiota ja koko yhteiskuntaa

Perustuslaki luo puitteet valtiolliselle päätöksenteolle, siis sille miten päätökset syntyvät ja millaisia ne voivat olla. 

Poliittinen, taloudellinen ja oikeudellinen päätöksenteko kytkeytyvät yhteiskunnassa toisiinsa monimutkaisesti. Lainsäätäjä voi asettaa normin (säätää lain), mutta sen toteutuminen säätäjän tahdon mukaan ei ole taattua.

Ongelmaksi voi muodostua soveltamis- tai tulkintaongelmat, valvonnan ongelmat tai säädös voi muuttua kuolleeksi kirjaimeksi, jolloin sillä ei enää ole merkitystä yhteiskunnassa. Toisin sanoen uusi laki ei tuokaan niitä tuloksia, joita on odotettu tai toivottu.

Perustuslain asemaan ja sisältöön vaikuttavat myös kansainvälinen politiikka, käsitykset valtion tehtävistä ja rooleista sekä suuret yhteiskunnalliset muutokset. Perustuslaki pyrkii heijastamaan yhteiskunnan tilaa ja perusarvoja, ja sitä muutetaan vastaamaan tapahtuneita muutoksia samoin kuin ohjaamaan (idealistisesti) yhteiskuntaa halutulle tielle.

Suomen perustuslaki uudistettiin vuosituhannen vaihteessa

Vuonna 2000 voimaan tulleen Suomen uuden perustuslain pohjana on neljä vanhaa perustuslakia: hallitusmuoto ja valtiopäiväjärjestys sekä kaksi ministerivastuuta koskevaa perustuslakia.

Uudessa perustuslaissa sääntelyä on nykyaikaistettu ja kehitetty entistä kansanvaltaisempaan suuntaan. Perustuslain säätäminen, muuttaminen ja kumoaminen on tehty tavallisia lakeja vaikeammaksi.

Perustuslaissa on kaikkiaan 13 lukua:

• Valtiojärjestyksen perusteet
• Perusoikeudet 
• Eduskunta ja kansanedustajat
• Eduskunnan toiminta
• Tasavallan presidentti ja valtioneuvosto
• Lainsäädäntö
• Valtiontalous
• Kansainväliset suhteet
• Lainkäyttö
• Laillisuusvalvonta
• Hallinnon järjestäminen ja itsehallinto
• Maanpuolustus
• Loppusäännökset

Perustuslain täytyy vastata todellisuutta

Suomessa korostetaan perustuslain luonnetta oikeudellisesti velvoittavana asiakirjana. Perustuslain tulisi mahdollisimman hyvin kuvata maan todellista poliittista päätöksentekojärjestelmää ja yksilön asemaa suhteessa julkiseen valtaan.

Tavoitteena on, että kansalaisten saisivat perustuslaista luotettavan käsityksen poliittisen järjestelmän toiminnasta ja yksilön oikeusaseman perusteista.

Perustuslaki ei voi kuitenkaan tehokkaasti säätää kaikista asioista, eikä yksilön oikeuksien toteutumiseksi riitä, että niistä on säädetty perustuslaissa. Perustuslain noudattaminen edellyttääkin tehokasta valvontaa.

Perustuslaissa säädetään julkisen vallan velvollisuudeksi turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Lainsäädäntövaiheessa eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että säädettävät lait ovat sopusoinnussa perustuslain kanssa.

Tuomioistuinten tulee lakia sovellettaessa ottaa huomioon perustuslain säännökset ja soveltaa lakeja perusoikeusmyönteisesti. Tuomioistuimet eivät saa soveltaa sellaista lakia, joka olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen  tehtävänä on valvoa perusoikeuksien noudattamista viranomaisten toiminnassa.

Perusoikeuksien täysimääräinen toteutuminen edellyttää usein monia eri toimenpiteitä. Esimerkiksi oikeusturvan takaaminen edellyttää paitsi ajantasaista lainsäädäntöä, myös tehokasta viranomaiskoneistoa ja oikeuslaitosta. Useat perusoikeudet, kuten oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, edellyttävät merkittäviä taloudellisia panostuksia yhteiskunnalta.

Oikeuksien toteutuminen vaatii voimavaroja

Perustuslailla ei voida kuitenkaan taata oikeuksia, joihin yhteiskunnalla ei ole riittäviä voimavaroja. Siten perustuslaki ainoastaan velvoittaa julkisen vallan edistämään työllisyyttä tai oikeutta asuntoon.

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että yksilö voisi perustuslakiin nojaten vaatia itselleen työpaikkaa tai asuntoa. Perusoikeuksien konkretisoiminen edellyttää usein oikeuksia täsmentävää lainsäädäntöä.


Lisää verkossa:
Suomen perustuslaki [Finlex.fi]
Perustuslakivaliokunta [Eduskunta]

Päivitetty 12.12.2006