Ihmisoikeuksien pääperiaatteita ovat yleismaailmallisuus, luovuttamattomuus ja perustavanlaatuisuus. Nykyisin ihmisoikeuksilla tarkoitetaan lähinnä niitä oikeuksia, jotka on turvattu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 1. artiklassa todetaan: “Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”  Kansainvälisten ihmisoikeuksien kehityksen eräänlaisena kulmakivenä voidaan pitää syrjinnän kieltoa eli pyrkimystä kaikkien ihmisten yhtäläisiin oikeuksiin.

Ihmisoikeuksien julistus oli maailmanlaajuisten ihmisoikeuksien käännekohta

Ihmisoikeuksien kansainvälisen suojelun käännekohtana voidaan pitää YK:n Ihmisoikeuksien julistusta vuodelta 1948.

Ihmisoikeuksien julistus ei ole oikeudellisesti velvoittava kansainvälinen ihmisoikeussopimus, vaan nimensä mukaisesti kansainvälisen yhteisön antama julistus. Vaikka julistuksella ei olekaan oikeudellista velvoittavuutta, on sillä ihmisoikeuksien suojelussa ollut myös oikeudellista merkitystä.

YK:n jäsenvaltiot on YK:n peruskirjassa velvoitettu edistämään yhtä järjestön päämääristä eli ihmisoikeuksien kunnioittamista maailmassa ihmisoikeuksien käsitettä kuitenkaan määrittelemättä. Ihmisoikeuksien julistus voidaankin ymmärtää selitykseksi sille, mitä peruskirjan ihmisoikeuskäsitteellä tarkoitetaan.

Ihmisoikeuksien julistus on myös toiminut lähtökohtana vuosikymmenien mittaiselle kehitykselle, jossa kansainväliset järjestöt ja valtiot ovat laatineet joukon oikeudellisesti velvoittavia kansainvälisiä sopimuksia ihmisoikeuksien suojaksi. Ihmisoikeuksien julistusta voidaankin pitää eräänlaisena alkupisteenä kansainvälisoikeudellisille ihmisoikeussitoumuksille.

Ihmisoikeudet osana kansainvälistä oikeutta

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat osa kansainvälistä oikeutta. Kansainvälisen oikeuden oikeuslähteitä ovat yleissopimukset ja muut kansainväliset sopimukset, jotka on tehty valtioiden tai valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen välillä.

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja niiden ihmisoikeusnormit velvoittavat niitä valtioita, jotka ovat sitoutuneet kyseisiin sopimuksiin. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat oikeudellisesti velvoittavia.

Ihmisoikeussopimusten lisäksi kansainväliseen oikeuteen kuuluu myös monenlaisia muita kansainvälisiä sopimuksia, jotka koskevat muita asioita kuin ihmisoikeuksia.

YK:n ihmisoikeussopimukset luovat oikeudellisesti sitovan perustan yleismaailmallisille ihmisoikeuksille. YK:n piirissä laadituista ihmisoikeussopimuksista laaja-alaisimpia ovat vuonna 1966 laadittu kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus.

Näiden sopimusten lisäksi YK:n piirissä on laadittu myös lukuisia erityisaloja koskevia ihmisoikeussopimuksia, kuten pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus, rotusyrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, kidutuksen vastainen yleissopimus, naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus sekä lasten oikeuksia koskeva yleissopimus.

YK:n lisäksi kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia on laadittu myös useiden muiden kansainvälisten järjestöjen, kuten kansainvälisen työjärjestön ILO:n ja Euroopan neuvoston, piirissä.

YK:n ihmisoikeusjärjestelmää täydentävät Euroopan, Amerikan kaksoismantereen ja Afrikan alueelliset ihmisoikeusjärjestelmät. Esimerkiksi Euroopan neuvoston piirissä laadittu Euroopan ihmisoikeussopimus on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskeva eurooppalainen yleissopimus, jonka merkitys ihmisoikeuksien suojelussa on noussut varsin keskeiseksi.

Vähemmistöillä erityisiä ihmisoikeuskysymyksiä

Demokraattisten yhteiskuntien koetinkivenä on, miten ne kohtelevat vähemmistöjä. Enemmistödemokratia ei voi tarkoittaa, että vähemmistöjen oikeuksia poljetaan.

Vaikka ihmisoikeudet suojelevatkin nykyään tasavertaisesti kaikkia ihmisiä, kansainvälinen yhteisö on katsonut tarpeelliseksi lujittaa joidenkin haavoittuvina pidettävien ihmisryhmien oikeuksia erillisillä sopimuksilla.

Tällaisia sopimuksia ovat – kuten edellä on mainittu – esimerkiksi yleissopimus naisten syrjinnän poistamisesta ja yleissopimus lapsen oikeuksista. Erityisesti naisten, alkuperäiskansojen ja kulttuuristen ja kielellisten vähemmistöjen ihmisoikeuskysymykset ovat polttavia monissa maailman valtioissa.

Ihmisoikeudet kehittyvänä käsitteenä

Ihmisoikeudet eivät ole staattinen kokonaisuus. Oikeudet täsmentyvät ja myös laajenevat kansainvälisen kehityksen ja kansainvälisten tuomioistuinten ratkaisukäytännön myötä.

Ihmisoikeuden kehityksessä puhutaan ihmisoikeuksien kolmesta sukupolvesta.

Kansalais- ja poliittisilla oikeuksilla tarkoitetaan jokaiselle ihmiselle yhteiskunnan jäsenenä kuuluvia yksilöllisiä vapauksia ja oikeuksia. Ne ovat ns. ensimmäisen sukupolven ihmisoikeuksia. Tärkeää niissä on yksilön ja valtion välinen suhde.

Ajatuksena on, että ihmisille turvataan tietty vapauspiiri, johon valtio ei saa puuttua. Kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin kuuluvat mm. oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen, omaisuuden suoja, sananvapaus, uskonnon ja omantunnon vapaus sekä kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kielto.

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia kutsutaan toisen sukupolven ihmisoikeuksiksi. Näille oikeuksille on tunnusomaista se, etteivät ne toteudu yksinomaan sillä, että julkinen valta pidättäytyy puuttumasta yksilön vapauspiiriin.

Näiden oikeuksien toteutuminen edellyttää julkiselta vallalta myös aktiivisia toimenpiteitä. Kysymys on ihmisen tosiasiallisen hyvinvoinnin edellytyksistä. Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia ovat mm. oikeus työhön, opetukseen, terveydenhuoltoon, asuntoon ja riittävään elintasoon.

Kollektiivisia eli kansoille kuuluvia oikeuksia kutsutaan kolmannen sukupolven oikeuksiksi. Niiden lähtökohtana on YK:n peruskirjan periaate kansojen itsemääräämisoikeudesta. Kolmannen sukupolven ihmisoikeuksiin kuuluu mm. oikeus kehitykseen.

Oikeutta kehitykseen ei ole turvattu sitovissa ihmisoikeussopimuksissa. Kolmannen sukupolven ihmisoikeudet ovat kuitenkin olleet vahvasti esillä viime vuosikymmenten maailmankonferensseissa.

Ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien välisestä suhteesta

Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan siis lähinnä niitä oikeuksia, jotka on turvattu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Ihmisoikeudet ovat osa kansainvälistä oikeutta.

Perusoikeuksilla puolestaan tarkoitetaan niitä yksilöille kuuluvia oikeuksia, jotka on turvattu valtioiden kansallisissa perustuslaeissa. Perustuslaeissa turvatut perusoikeudet kuuluvat siten kunkin maan kansalliseen lainsäädäntöön.

Suomessa perusoikeudet saatettiin 1995 toteutetulla perusoikeusuudistuksella käytännössä vastaamaan Suomea velvoittavien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vaatimuksia.

Perustuslakiin perusoikeussäännökset sisällytettiin samansisältöisinä. Sisällöllisesti Suomen perustuslaissa turvatut perusoikeudet vastaavat siis käytännössä Suomea velvoittavissa ihmisoikeussopimuksissa turvattuja ihmisoikeuksia.


Lisää Kansanvalta.fi:ssä:
Maailmanpolitiikka

Lisää verkossa:
Ihmisoikeudet [Ulkoasiainministeriö] 
Ihmisoikeudet.net

Päivitetty 22.8.2006