Äänestämällä kansalaiset antavat tukensa tietylle henkilölle tai puolueelle. Vaaleissa äänestäjä pohtii, kenelle äänensä antaisi.

Äänestäjä etsii ehdokaslistoilta sopivaa henkilöä ja puoluetta. Jotkut äänestäjät painottavat enemmän oikean persoonan merkitystä, toisille oikea puoluetausta on tärkein syy ehdokkaan valintaan.

Vaalitapa vaikuttaa lopputulokseen

Vaalitavalla – siis sillä miten kansalaisten antamat äänet muutetaan edustuspaikoiksi – on yllättävältä tuntuvia vaikutuksia kansanvallalle. Suomessa on vaaleissa käytössä ns. d’Hondtin menetelmä.

Suomessa eduskunta-, kunnallis- tai eurovaaleissa ääni ei sinänsä yleensä ”mene hukkaan”, sillä se kasvattaa joka tapauksessa ehdokkaan puolueen äänisaalista. Tosin jos puolueen kannatus jää niin pieneksi, että se ei saa paikkoja eduskunnasta, voidaan väittää, että sen saamat äänet ovat menneet hukkaan.

Samoin on tilanteessa, jossa puolue on vaalipiirissään vaaliliitossa jonkin tai joidenkin muiden puolueiden kanssa. Silloin on mahdollista, että oma ääni tosiasiallisesti hyödyttää muita puolueita kuin äänestäjän valitsemaa. Tämä on ongelma silloin, kun äänestäjä ei hyväksy kannattamansa puolueen vaaliliittokumppania. Puolueet tietenkin pyrkivät solmimaan vaaliliitot siten, että ne koituisivat niille edullisiksi.

Kaikissa vaalitavoissa on demokratian toteutumisen kannalta hyviä ja huonoja puolia. Suomalainen d’Hondt suosii suurempia puolueita pienten kustannuksella. Jako vaalipiireihin syrjii laskutavasta riippumatta pienimpiä puolueita.

Piilevä äänikynnys taas viittaa minimikannatuksiin, jotka vaihtelevat 3 –13 prosenttiyksikön välillä tätä nykyä. Ilman äänikynnykseen ylittävää kannatusta puolue ei saa lainkaan edustajaa. Äänillä mitattuna äänikynnykset ovat likimain samat eri vaalipiireissä.

Puolueen sisällä erilaisia ehdokkaita

Kun ääni joka tapauksessa annetaan puolueelle, on olemassa vaara, että se päätyy hyödyttämään samassa puolueessa ehdolla olevaa, äänestäjälle vastenmielistä ehdokasta. Esimerkiksi kiivaasti hedelmöityshoitoja vastustava ja puoltava ehdokas voivat olla puolueessa samassa piirissä ehdolla.

Tätä argumenttia voi käyttää suomalaisen henkilövaalin puolesta. Äänestäjä voi kohdentaa äänensä puolueen sisällä sille ehdokkaalle, joka edustaa hänen arvojaan.

Hankalaksi asia muodostuu silloin, kun henkilön omaa hedelmöityshoitokantaa edustavatkin jonkun muun kuin ”oman” puolueen ehdokkaat.

Puolueet eivät yleensä olekaan sisäisesti täysin yksimielisiä, vaan niissä käydään jatkuvaa vuoropuhelua puolueen politiikan suunnasta. Reipas periaatteellinen keskustelu ei merkitse puolueen kriisiä, vaan kansanvaltaan kuuluvaa tervettä ajatustenvaihtoa jäsenistön kesken.

Äänestäjä punnitsee eri vaihtoehtoja

Kansalainen voi käyttää ääntään myös strategisesti. Äänestäjä esimerkiksi pyrkii äänestämään nimenomaan jotakin ehdokasta vastaan. Äänestäjä siis laskee, ketä äänestämällä hänen epäsuosiossaan oleva ehdokas kärsisi eniten.

Toisinaan ääni annetaan toiseksi parhaalle ehdokkaalle. Äänestäjä saattaa toimia näin, jos oma ykkösehdokas vaikuttaa joka tapauksessa varmalta läpimenijältä, ja äänestäjä pyrkii varmistamaan myös toiseksi parhaan kandidaatin pysymisen heikompien vaihtoehtojen yläpuolella.

Oma suosikki voi jäädä ilman ääntä myös siksi, että tämän vaalimenestys näyttää jo etukäteen heikolta.

Vaaleissa ei äänestetä suoraan asiakysymyksistä

Suomalaisen edustuksellisen demokratian hankaliin puoliin kuuluu se, että äänestäjät eivät pääse suoraan äänestämään hallituksen kokoonpanosta tai pääministeristä, joka johtaa hallitusta ja päivänpolitiikkaa.

Äänestäjän on siis vaikea vaaleissa vaatia lapsilisien korotusta tai polttoaineveron laskua, koska niitä lupaavan puolueen on vielä ensin neuvotteluissa lunastettava paikkansa hallituksessa ja sitten pystyttävä taivuttelemaan hallituskumppaninsa samalle kannalle.

Suomessa puolueet eivät välttämättä etukäteen kerro, mitkä asiat tai hallituskumppanit ratkaisevat niiden osallistumisen hallitukseen.

Äänestäjät ottavat siis kantaa yleisellä tasolla politiikan suurin linjauksiin ja puolueiden ideologisiin periaatteisiin, joita ne esittelevät vaaliohjelmissaan. Vaalien jälkeiseen päivänpolitiikkaan äänestäjät eivät vaaleissa voi suoraan vaikuttaa. Vaaleissa ei äänestetä erillisistä asiakysymyksistä, vaikka äänestäjät näin saattavat uskoa.

Äänestäminen voi olla oikeus tai velvollisuus

Äänioikeutta saatetaan pitää oikeutena, jota on käytettävä, koska demokraattisessa yhteiskunnassa on siihen mahdollisuus. Monet kansalaiset ajattelevat, että heillä on demokraattisen Suomen kansalaisina suorastaan velvollisuus sanoa sanottavansa maansa asioihin.

Jotkut pitävät vaaleissa äänestämistä näennäisdemokraattisena ”pakkopullana”, millä ei heidän mielestään ole todellista vaikutusta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Näille kansalaisille äänestäminen näyttäytyy tehottomana keinona vaikuttaa. Äänestämään saatetaan mennä pelkästään sen takia, että äänestämättä jättäminen olisi epäsoveliasta.

Joillekin vaalit ovat mahdollisuus protestiosallistumiseen. Aku Ankka ystävineen saa lukuisia ääniä vaaleista toiseen. Tällaiset äänet hylätään vaalilaskennassa.

Tyhjää äänestämällä kansalaiset saattavat ilmaista, että kukaan ehdokkaista ei heidän mielestään täyttä äänestäjän asettamia vaatimuksia. Tyhjää äänestämällä halutaan kuitenkin samalla kertoa, että yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat.

Jopa äänestämättä jättämistä voi pitää poliittisena tekona. Ihmiset protestoivat vallitsevaa järjestelmää jäämällä kotiin. Toisaalta äänestämättä jättäminen saattaa johtua pelkästään kiinnostuksen puutteesta.


Lisää verkossa:
Vaalit.fi [Oikeusministeriö]

Päivitetty 10.10.2006