Yli 15-vuotiaat voivat opiskella vapaaehtoisesti kehittääkseen itseään ihmisinä ja kansalaisina, lisätäkseen tietojaan ja parantaakseen taitojaan heitä itseään kiinnostavissa asioissa.

Joka viides suomalainen mukana toiminnassa

Vapaan sivistystyön tarkoituksena on vapaasta sivistystyöstä annetun lain mukaan ”elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta tukea yksilöiden persoonallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisöissä sekä edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa”.

Vapaan sivistystyön oppilaitoksia ovat Suomessa kansanopistot (91 kpl), kansalais- ja työväenopistot (240), opintokeskukset (11), liikunnan koulutuskeskukset (14) ja kesäyliopistot (21).

Vapaan sivistystyön opintoihin osallistui vuonna 2003 yhteensä noin miljoona opiskelijaa (nettoluku), eli neljäsosa yli 16-vuotiaista. Opetustunteja annettiin vapaan sivistystyön oppilaitoksissa vuonna 2003 yhteensä n. 3,3 miljoonaa. Opetus oli pääosin erilaista kulttuuri-, harrastus- ja kielikoulutusta.

Korostuva rooli kansalaistaitojen edistämisessä

Perimmältään ja valtaosaltaan vapaa sivistystyö on yleissivistävää koulutusta. Mukana on nykyään myös tutkintoon tähtäävää koulutusta, ammatillista lisäkoulutusta, työvoimapoliittista koulutusta, oppisopimuskoulutusta sekä avointa ammattikorkeakoulu- ja yliopistokoulutusta. Yleissivistävän koulutuksen osuus opetustunneista on kuitenkin 84%.

Valtioneuvoston, opetusministeriön ja vapaan sivistystyön oppilaitosten yhteisissä linjauksissa on korostettu viime vuosina vapaan sivistystyön oppilaitosten roolia aktiivista kansalaisuutta, kansalaistaitoja, tasa-arvoa sekä kansalaisyhteiskuntaan osallistumisen valmiuksia lisäävänä toimijana.

Valtio tukee sivistystyötä

Kaikki vapaan sivistystyön oppilaitokset saavat toimintaansa valtion taloudellista tukea. 1900-luvun alkupuolella tuki oli harkinnanvaraista. 1920-luvulta lähtien tuki muuttui vähitellen seuraavilla vuosikymmenillä lakisääteiseksi. Nykyisin valtionosuuden määrä on laskennallinen prosenttiosuus valtionosuuteen oikeuttavista menoista.

Valtionosuuden perusteena on viranomaisten päättämä yksikköhinta ja oppilaitosten opetussuoritteiden määrä. Valtio säätelee kokonaismenoja määrittämällä vuosittaisessa talousarviossa suoritekiintiön, jonka opetusministeriö voi jakaa oppilaitoksille.


Lisää Kansanvalta.fi:ssä:
Mitä on aktiivinen kansalaisuus? 

Lisää verkossa:
Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö VSY

Päivitetty 12.10.2006