Työntekijöiden ja palkansaajien ammattiliittoja ja työnantajajärjestöjä kutsutaan työmarkkinajärjestöiksi. Suomalaisten ammatillinen järjestäytymisaste on yksi maailman korkeimpia. Palkansaajista 74 prosenttia kuuluu oman alansa ammattiliittoon. 1990-luvun alkupuolella luku oli peräti 80 prosenttia.

Työmarkkinajärjestöillä on huomattavaa poliittista valtaa yhteiskunnissa. Suomessa tuottaja- ja työmarkkinajärjestöillä on ollut jopa poikkeuksellisen merkittävä yhteiskunnallinen asema.

Työmarkkinajärjestöt ovat myös aatteellisia toimijoita siinä mielessä, että ne pyrkivät kehittämään koko yhteiskuntaa toivomaansa suuntaan. Ne siis tekevät yhteiskunnallisia pelinavauksia. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto EK on julkilausunut tavoitteekseen uudenlaisen veropolitiikan, jossa ”kannustavasta verotuksesta tehdään Suomen kilpailuvaltti”.

Työmarkkinajärjestöt sopivat valtakunnallisista työsopimuksista

Ammattiliittojen keskusjärjestöt solmivat työnantajakeskusjärjestöjen kanssa valtakunnalliset yleissopimukset eli keskusjärjestösopimukset, joiden pohjalta ammattiliitot vastaavien työnantajaliittojen kanssa laativat valtakunnalliset työehtosopimukset.

Suomalaisen kolmikantamallin lähtökohta on tiettyjen eturyhmien muita etuoikeutetumpi asema julkisessa päätöksentekoprosessissa. Joillakin etujärjestöillä on muita tiiviimmät suhteet poliittisiin päättäjiin.

Tupo-neuvotteluissa sovitaan laajoista tuloratkaisuista

Työmarkkinakeskusjärjestöt siis sopivat keskitetyistä sopimuksista tai yhdessä hallituksen kanssa tulopoliittisista sopimuksista, osallistuvat työelämää koskevaan lainvalmisteluun ja kehittävät työelämää.

Suurin osa valtakunnallisista virka- ja työehtosopimuksista on viime vuosikymmeninä perustunut tulopoliittisiin sopimuksiin.

Tuponeuvotteluissa yritetään saada aikaan laajoja tuloratkaisuja, joilla tietyksi ajaksi sovitaan palkankorotusten taso ja muodot eri aloilla tehtäville virka- ja työehtosopimuksille. Samalla on yleensä sovittu monista työelämän kehittämistä, verotusta ja sosiaalietuja koskevista asioista.

Suomen tärkeimmät työmarkkinajärjestöt

Elinkeinoelämän keskusliitto EK edustaa kaikkia yksityisiä toimialoja ja kaikenkokoisia yrityksiä. Sen tavoitteena on parantaa elinkeinoelämän yhteisten etujen valvontaa kotimaassa, EU:ssa ja kansainvälisillä foorumeilla sekä tehostaa jäsenliittojen ja -yritysten palveluita. EK aloitti virallisesti toimintansa vuoden 2005 alussa, kun Palvelutyönantajat ja Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto yhdistyivät uudeksi järjestöksi. 

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry on maataloustuottajien, metsänomistajien ja maaseutuyrittäjien valtakunnallinen talouspoliittinen ammatti- ja etujärjestö. MTK:ssa oli vuoden 2005 lopussa 160 717 jäsentä, joiden paikallisena yhdyssiteenä on tuottajayhdistys. Tuottajayhdistyksiä on 399.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK on ammattijärjestöistä vanhin. SAK valvoo palkansaajien etuja. Sillä on hieman yli miljoona jäsentä. SAK:n jäseniä ovat 21 teollisuuden, julkisen sektorin, kuljetusalojen ja yksityisten palvelualojen ammattiliittoa.

Suuria palkansaajia edustavia kattojärjestöjä ovat myös Toimihenkilökeskusjärjestö STTK, jolla on 650 000 jäsentä ja Korkeakoulutettujen ammatillinen keskusjärjestö AKAVA, jonka jäsenjärjestöihin kuuluu noin 460 000 jäsentä.

Työnantajilla ja -tekijöillä omat järjestönsä

Yleensä kaikilla ammattiryhmillä on oma työmarkkinajärjestönsä, joka toimii jonkin suuremman kattojärjestön alla. Esimerkiksi opettajat kuuluvat akavalaiseen Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:hin ja paperityöntekijät kuuluvat SAK:laiseen Paperiliittoon.

Samoin työnantajilla on omat järjestönsä. Metsäteollisuus ry edistää puuta jalostavan teollisuuden toimintaedellytyksiä Suomessa, EU:ssa ja muilla alan päämarkkinoilla sekä tuo toimialan näkökantoja talouspoliittiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Metsäteollisuus ry edustaa Suomen koko massa-, paperi- ja kartonkiteollisuutta.

Vaarana ulkoparlamentarismi

Työmarkkina- ja tuottajajärjestöillä on yhteiskunnassa vakauttava vaikutus. Sopimalla samassa pöydässä tulopoliittisista ratkaisusta yhteiskunta säästyy kalliilta lakoilta tai työsuluilta. Laajojen sopimusten aikaansaaminen on nähty Suomessa tavoittelemisen arvoiseksi.

Etujärjestöjen vahva rooli on nähty myös ongelmaksi. Etujärjestöjen valtaa kutsutaan joskus ulkoparlamentaariseksi vallaksi. Ne käyttävät poliittista valtaa, mutta eivät itse ole samaan tapaan kansanvallan kontrollissa kuin esimerkiksi eduskunta.


Lisää Kansanvalta.fi:ssä:
Ammattiyhdistystoiminta

Lisää verkossa:
Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK
Korkeasti koulutettujen ammatillinen keskusjärjestö AKAVA

Päivitetty 24.8.2006