Keskeisin osa suomalaista kansalaistoimintaa tehdään kansalaisjärjestöissä. Yhdistys tai järjestö on ihmisten yhteenliittymä, joka ajaa jäsenistönsä yhteistä tavoitteita tai arvoja. 

Suomalaisten kansalaisjärjestöjen tehtävät vaihtelevat. Varsinkin sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä kansalaisjärjestötoiminta on korvaamatonta. Kansalaisjärjestöt esimerkiksi käyvät huumeidenvastaista kampanjointia ja tekevät erilaista päihdetukityötä.

Suomalaiset viihtyvät yhdistyksissä

Suomalaiset ovat ahkeria järjestöihmisiä. Väkilukuun suhteutettuna yhdistyksiä on Suomessa todella paljon. Yhdistysrekisterissä on noin 120 000 yhdistystä, joista toimivia on noin 70 000. Valtakunnallisia liittoja on noin 1 000 ja piirijärjestöjä noin 3 000. Loput ovat paikallisia yhdistyksiä. Rekisteröimättömiä yhdistyksiä on noin 30 000.

Järjestöissä on yhteensä noin 15 miljoonaa henkilöjäsentä eli kolminkertaisesti Suomen väestömäärään verrattuna. Noin 75 % suomalaisista on elämänsä aikana jonkin yhdistyksen jäsen, noin kolmannes kuuluu jatkuvasti vähintään yhteen yhdistykseen ja 8 % useampaan kuin viiteen yhdistykseen.

Suomalaiset kansalaisjärjestöt voidaan jakaa seuraavasti:

• urheilu- ja liikuntayhdistykset
• kulttuuriyhdistykset
• vapaa-aika- ja harrastusyhdistykset
• sosiaali- ja terveysyhdistykset
• nuorisoyhdistykset ja opiskelijajärjestöt
• poliittiset yhdistykset
• ammattiyhdistykset
• talous- ja elinkeinoyhdistykset
• neuvontajärjestöt
• uskonnolliset ja maailmankatsomukselliset yhdistykset
• kasvatus-, tiede- ja opintoyhdistykset
• ympäristöyhdistykset
• eläkeläis- ja veteraanijärjestöt
• kylä- ja kaupunginosayhdistykset
• maanpuolustus- ja rauhanjärjestöt
• ystävyysseurat, etniset järjestöt ja kehitysyhteistyöjärjestöt
• palvelujärjestöt.

Kansalaisjärjestöt tukevat ja arvostelevat päätöksentekoa

Osa järjestöistä tukee aatteellisesti valtion virallista linjaa enemmän tai vähemmän selvästi, mutta ei osallistu varsinaiseen päätöksentekoon tai päätösten toimeenpanoon. Esimerkiksi kansansivistysseuroilla, raittiusjärjestöillä tai maanpuolustusjärjestöillä on valtion kannalta myönteisiä päämääriä.

Osa kansalaisjärjestöistä suhtautuu avoimen kriittisesti viralliseen politiikkaan tai yhteiskunnan perusrakenteisiin ja arvostuksiin. Ne pyrkivät vaikuttamaan sekä yleiseen mielipiteeseen että poliittiseen päätöksentekoon näitä yhteiskunnallisia rakenteita muuttaakseen.

Kansalaisjärjestöt toimivat vahtikoirana yhteiskunnallisessa keskustelussa. Ne valvovat, että kansalaisten ääni kuuluu päätöksenteossa.

Uudet liikkeet toivat politiikkaan uusia arvoja

Uusista yhteiskunnallisista liikkeistä alettiin puhua 1960-luvulla. Niitä olivat ja ovat esimerkiksi rauhanliike, ympäristöliike, eläintensuojeluliike, naisliike ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava liike. Uusien liikkeiden orientaatiota voidaan yleensä pitää ennemmin elämänlaatuun ja henkiseen tai kulttuuriseen hyvinvointiin pyrkivänä kuin aineelliseen tai sosiaaliseen edistykseen tähtäävänä.

Nykyään virkein ideologinen toiminta näyttää tapahtuvan kansalaisjärjestöjen ja löyhemmin organisoituneiden kansalaisliikkeiden piirissä. Ne saattavat keskittyä hyvinkin täsmällisiin asioihin. 

Kansalaisten toimintaa leimaa yhä enemmän tietynlainen dynaamisuus. Ihmiset haluavat vaikuttaa tehokkaasti ja täsmällisesti juuri heille tärkeisiin kysymyksiin.


Lisää verkossa:
Järjestötoiminnan tietopalvelu [kansalaisfoorumi.fi]  

Päivitetty 24.8.2006