Yhteiskunta on yksilöiden ja erilaisten ihmisryhmien kokonaisuus. Demokratiaan kuuluu kansalaisten välinen vapaa yhteistoiminta. Kansalaisyhteiskunnalla tarkoitetaan juuri näitä ihmisten välisiä suhteita ja toimintoja, jotka ovat ”yksityisiä” erotuksena ”julkisesta” hallinnosta ja päätöksentekokoneistosta.

Kansalaisyhteiskuntaa voi ajatella myös julkisen vallan ja markkinoiden väliin jääväksi yhteiskunnan alueeksi. Tällöin kansalaisyhteiskunta tarkoittaa siis vapaaehtoisesti järjestäytynyttä ihmisten välistä toimintaa. Siis yhdistyksiä, järjestöjä, kerhoja, perheitä ja mitä erilaisimpia ihmisryhmiä ja ihmisten muodostamia liikkeitä ja yhteisöjä.

Kansalaistoiminta on ihmisen aktiivista toimintaa itsestä ulospäin, yhdessä toimien, yhteiseksi hyväksi. Kansalaistoiminta tavoittelee pikemminkin hyvää kuin hyötyä.

Kansalaisyhteiskunnassa paljon toimijoita

Kansalaisyhteiskunnan keskeisiä poliittisia toimijoita ovat

• kansalaisjärjestöt ja yhteiskunnalliset liikkeet
• etujärjestöt
• puolueet

Kansalaisjärjestöissä ja -liikkeissä kansalaiset ryhmittyvät jonkin heille yhteisen asian taakse ja yrittävät vaikuttaa päätöksentekijöihin.

Etujärjestöjen kautta kansalaiset yrittävät edistää oman elinkeinonsa tai ammattinsa edellytyksiä. Ammattiyhdistysliikkeet ovat yhtä aikaa kansalaisjärjestöjä ja edunvalvontaorganisaatioita. Markkinataloudessa myös markkinavoimat vaikuttavat merkittävästi koko yhteiskuntaan.

Puolueet ovat portinvartijoina kansalaisyhteiskunnan ja valtion välissä. Puolueiden kautta asiat ja teemat nousevat varsinaiseen julkiseen päätöksentekoon.

Kansalaisyhteiskunta korostaa aktiivisuutta ja vapaaehtoisuutta

Kansalaisyhteiskunta poikkeaa olemukseltaan niin julkisesta kuin yksityisestä sektorista. Kansalaisyhteiskuntaa luonnehtivat:  

• kansalaisten omaehtoisuus ja aktiivisuus
• jäsenyys ja toimijuus
• yleishyödyllisyys ja autonomisuus
• vapaaehtoisuus ja valinnaisuus
• maallikkous ja ammattilaisuus
• joustavuus ja riippumattomuus
• yhteisöllisyys ja paikallisuus 
• eettisyys ja solidaarisuus.

Julkista sektoria sen sijaan kuvailevat käsitteet valta, auktoriteetti, legitimiteetti ja demokratia. Yksityiselle sektorille tyypillisiä asioita ovat markkinat, kilpailu, voitto, asiakkuus ja kuluttajuus.

Kansalaisyhteiskunnassa tehdään myös politiikkaa

Kansalaisten omaehtoisuus ja aktiivisuus kumpuavat ennen muuta halusta osallistua ja toimia. Kiinnostus jotakin asiaa kohtaan motivoi ihmisiä toimimaan.

Kansalaisyhteiskunnassa on lukuisia vaikuttamisen paikkoja erityisesti poliittisessa ja ammattiyhdistystoiminnassa. Vaikuttamisen mahdollisuus avaa tärkeän ulottuvuuden kansalaisten omaehtoiselle toiminnalle ja aktiivisuudelle.

Kansalaisyhteiskunta kykenee joustavasti sopeutumaan ihmisten toiveisiin, tarpeisiin, mieltymyksiin ja ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin. Virallisten velvoitteiden ja vastuiden puuttuminen helpottaa sopeutumista ja antaa tilaa reagoinnille.

Raskaat investoinnit tai osakkeenomistajien tulosvaatimukset eivät myöskään sanele kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Tilaa jää luovuudelle ja uusille innovaatioille. Monet toiminnot tai toimintatavat ovatkin syntyneet kansalaisyhteiskunnan piirissä ja siirtyneet myöhemmin julkisen sektorin hoidettaviksi tai sen työ- ja toimintamenetelmiksi.

Kansalaisyhteiskunnan ja valtion rajaa haetaan koko ajan

Raja kansalaisyhteiskunnan ja valtion välillä on veteen piirretty viiva. Kansalaisyhteiskunnan puolelta, tavallisten ihmisten elämästä, nousee jatkuvasti vaatimuksia, joihin julkisella päätöksenteolla yritetään vastata. Kansalaiset haluavat valtion huolehtivan monin tavoin terveyspalveluista, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista.

Toisaalta julkinen valta ohjailee kansalaisyhteiskuntaa monin tavoin. Eduskunta säätää lait ja asetukset, jotka sääntelevät ihmisten elämää. Ihmiset yleensä hyväksyvät, että valtio säätelee kansalaistensa yksityistä elämänpiiriä jossain määrin.

Tärkeää on, ettei valtio tunkeudu kaikkialle. Kansalaiset nikottelisivat, jos valtio määräisi mitä kirjoja heillä on lupa lukea tai millaisissa vaatteissa naiset saavat liikkua kadulla. Jo pelkästään rakennuslupaehdot tai tuontirajoitukset tuntuvat monesta liialliselta holhoamiselta.

Demokratioissa valtion ja kansalaisyhteiskunnan rajapintaa etsitäänkin koko ajan: Kuinka pitkälle ja missä asioissa valtio saa tunkeutua kansalaisten yksityiseen elämään? Kuinka paljon valtiovallan säätelyä ihmiset tarvitsevat ja haluavat? Nämä rajat ovat muuttuneet ja tulevat muuttumaan jatkossakin. Muutospaineet voivat olla niin paikallisia kuin globaalejakin.


Lisää Kansanvalta.fi:ssä:
Globaali kansalaisyhteiskunta
Puolueet

Lisää verkossa:

Lue lisää aiheesta Helsingin yliopiston verkko-kirjassa 
Kansalaisfoorumi.net [SKAF ry] 

Päivitetty 16.10.2006