Poliittinen osallistuminen ja vaikuttaminen ovat mukanaoloa ja toimintaa.

Suppeasti ja perinteisesti ajateltuna tämä tarkoittaa yhteiskunnalliseen elämään  tai julkiseen päätöksentekoon osallistumista esimerkiksi äänestämällä, puolueeseen kuulumalla tai luottamustoimessa toimimalla. Tällöin poliittinen osallistuminen liittyy tiiviisti edustuksellisen demokratian instituutioihin, kuten eduskuntaan tai kunnanvaltuustoon.

Tällaisen näkemyksen ongelmana kuitenkin on, että politiikka on vaarassa irrota omaksi lohkokseen yhteiskunnassa. Politiikka koetaan etäisenä yhteiskunnan osana, joka kilpailee ihmisten kallisarvoisesta ajasta tv-sarjojen, sauvakävelyn ja muun sosiaalisen elämän kanssa.

Politiikkaa tehdään kaikkialla

Todellisuudessa ihmiset politikoivat arjessa paljon enemmän kuin uskovatkaan. Erilaiset henkilökohtaiset elämäntapavalinnat ovat syvästi poliittisia, jos niillä halutaan vaikuttaa oman elämänpiirin ulkopuolelle.

Epäeettisten tuotteiden boikotointi, napakka kannanotto Internetissä yhteiskunnalliseen epäkohtaan tai rahalahjoitus kehitysmaiden naisten koulutukseen ovat laajassa mielessä politiikkaa.

Olennaista on, että toiminnalla kuitenkin pyritään vaikuttamaan omaan yhteiskuntaan tai maailmaan. Toiminta suuntautuu siis ulospäin itsestä. Kansalaisvaikuttaminen voi siis tarkoittaa hyvin monenlaista ihmisten yhteiskunnallista toimintaa.

Politiikka on henkilökohtaista

Tällaista ns. uutta politiikkaa tehdään edustuksellisen demokratian ”ulkopuolella”. Usein toiminta kytkeytyy yksilön omiin valintoihin ja persoonaan. Taustalla on ajatus siitä, että omilla valinnoilla on edes pieni vaikutus suureen todellisuuteen.

Omalla toiminnallaan kansalaiset haluavat olla mukana yhteiskunnassa. Siten työmatkan taittaminen kimppakyytinä saastumisen vähentämiseksi tai vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan osallistuminen kriisitilanteiden varalta ovat poliittista toimintaa.

Henkilökohtainen siis on poliittista! Kuluttamisesta on tullut erityisesti nuorille sukupolville tapa vaikuttaa. Ostoboikottien kohteeksi voivat joutua esimerkiksi ylikansalliset pikaruokaketjut. Tutkijat puhuvat poliittisesta konsumerismista, jossa ihmiset rajaavat poliittisen osallistumisensa henkilökohtaisiin kuluttamispäätöksiin.

Erilaisten kuluttajakampanjoiden takia yritysten onkin ollut pakko esimerkiksi muuttaa tuotantotapojaan kolmansissa maissa tai vetää joitain tuotteita hiipuneen kysynnän takia markkinoilta.

Kuluttaminen kapea osa kansalaisuutta

Politiikan tekeminen pelkästään kuluttamalla on kuitenkin ongelmallinen asia. Kriittisimpien tarkkailijoiden mukaan kansalaiset ovat typistyneet kuluttajiksi, jotka tekevät politiikkaa vain omilla elämäntavoillaan, eivätkä halua vaikuttaa asioihin edustuksellisen demokratian keinoin. ”Kuluttajan” oman elämänpiirin ulkopuolelle jää monia alueita, joihin elämäntapavalinnat eivät vaikuta.

Vika ei kuitenkaan ole yksin kansalaisessa. Kansalaisia myös aktiivisesti muutetaan kuluttajiksi tai asiakkaiksi. Kun esimerkiksi kuntalaisista puhutaan yhä enemmän vain palveluiden asiakkaina, kansanvallan periaatteet helposti hämärtyvät. 

Poliittinen yhteisö, kuten kunta, alkaa muistuttaa enemmän liikeyritystä, jonka asiakkaita kuntalaiset ovat. Demokratiassa kuntalaisilla on kuitenkin laajemmat mahdollisuudet vaikuttaa heitä koskeviin asioihin. He eivät ole vain palvelujen saajia tai ostajia, vaan myös niistä päättäjiä.

Raja elämäntavan ja politiikan välillä hämärtyy

Uuden politiikan rinnalla voi puhua elämänpolitiikasta. Sosiaalipolitiikan tutkijan J.P. Roosin mukaan elämänpolitiikan kohteena ovat yhteiskunnalliset kysymykset, jotka liittyvät tiiviisti yksilön elämään.

Usein politiikan teon kohteena on oma keho, oli kyse sitten kasvissyönnistä tai hedelmöityshoidoista. Suurpiirteisen käsitteen pohjana on ajatus elämästä politiikalla muokattavana kohteena.

Elämänpolitiikka koostuu yhteisistä, ryhmiä ja yhteiskuntaa koskevista ratkaisuista, joilla vaikutetaan ihmisten elämänkulkuun, mahdollisuuksiin, ihmissuhteisiin ja itsensä toteuttamiseen.

Raja elämäntavan, harrastuksen ja poliittisen toiminnan välillä käy siis hämäräksi. Toiminnan motiivit saattavat ratkaista sen, minkälaisena toiminta nähdään. Lääkärin määräämä kasvisdieetti ei ole yksilön eettinen valinta, vaan terveydentilan sanelema pakko.

Poliittisen toiminnan lähtökohtana on ajatus siitä, että toiminta on mielekästä koko yhteiskunnan kannalta. Oma toiminta nähdään siis julkiseen elämään vaikuttamisena. Usein tätä toimintaa motivoivat yhteiskunnalliseksi koetut epäkohdat, esimerkiksi tuotantoeläinten kohtelu.

Onko osallistuminen ja vaikuttaminen sama asia?

Osallistumisen ja vaikuttamisen välistä eroa ei ole helppo tehdä. Osallistuminen on mukanaoloa, mutta muuttuuko se vasta silloin yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi, kun toiminnan seurauksena jotain todella tapahtuu? Mitä merkitystä tai arvoa on sellaisella osallistumisella, jolla ei lopulta ole vaikutusta varsinaisiin yhteiskunnallisiin päätöksiin?

Jos ihmiset haluavat vaikuttaa tavoilla ja keinoilla, jotka eivät sovi muodollisen päätöksenteon raameihin, toiminta saattaa jäädä merkityksettömäksi muille kuin osallistujille itselleen. "Vaikuttaminen" onkin siis vain henkilökohtaista harrastelua ja mielekästä ajanvietettä.

Toisaalta on vaarallista rajata "oikea vaikuttaminen" vain perinteiseksi politiikan tekemisen tavoiksi: äänestämiseksi, puolueessa toimimiseksi tai oman edustajansa lobbaamiseksi.

Tällöin suoraan päätöksentekoon kytkeytymätön "muu osallistuminen" saatetaan leimata (syyttä) turhanpäiväiseksi puuhasteluksi, vaikka esimerkiksi uusien asioiden ja epäkohtien nostaminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on tärkeää toimintaa. Demokratiaan kuuluu vapaa kansalaiskeskustelu, joka ei aina suoraan linkity johonkin päätöksentekoprosessiin.

Kansalaisten kannalta olisi hyvä, jos vaikuttamaan pyrittäisiin lopputuloksen kannalta tehokkaimmilla tavoilla. Ei kuitenkaan aina ole läheskään selvää, mikä olisi kulloinkin paras tapa vaikuttaa. Ihmisillä on hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, millaisia seuraamuksia heidän yhteiskunnallisesta toiminnastaan on.

Kansalaisten, päättäjien tai hallinnon edustajien näkemykset "tehokkaimmasta tavasta vaikuttaa" eivät välttämättä käy yksiin. 

Ulkopuolisuuskin voi olla politiikkaa

Politiikasta on vaikea päästä eroon. Jopa silloinkin, kun ihmiset näyttävät jättäytyvän politiikan ulkopuolelle, he saattavat toimia poliittisesti. Monille äänestämättä jättäminen on tapa ilmaista kyllästymisensä poliittisen eliitin toimintaan.

Myös asioiden ”poliittisuus” vaihtelee maittain ja aikakausittain. Kysymykset, jotka joillekin ihmisille ovat syvästi poliittisia, saattavat toisille olla täysin epäpoliittisia. Esimerkkejä tällaisista voivat olla oman seksuaalisuutensa toteuttaminen tai oman uskonnon tunnustaminen.

Osallistumisen tarve heijastaa sitä, miten asia kansalaisryhmien keskuudessa koetaan.
Tärkeinä pidetyt kysymykset saavat uusia sisältöjä tai korvautuvat uusilla. Moni 1950-luvulla kuohuttanut asia ei enää ole ajankohtainen. Samalla päättäjät ympäri maailmaa joutuvat ottamaan jatkuvasti kantaa yhä uudenlaisiin asioihin.


Lisää Kansanvalta.fi:ssä:
Vaikuttamisen keinoja
Demokratian indikaattorit - tilastotietoa osallistumisesta

Päivitetty 17.3.2006