Demokratiassa kansalaisilla on oikeus vaikuttaa joko suoraan poliittisiin päätöksiin tai siihen, ketkä näitä päätöksiä tekevät.

Edustuksellisessa demokratiassa kansalaiset valitsevat vapailla vaaleilla päätöksentekijät keskuudestaan. Valitut edustajat ovat vastuussa äänestäjille siitä, että he tekevät kansalaisten kannalta onnistuneita, punnittuja päätöksiä.

Suorassa demokratiassa kansalaiset päättävät asioista suoraan, esimerkiksi kansanäänestyksillä. Suoran demokratian kannattajat uskovat, että kansalaisilla on kykyä ja halua päättää monista yhteiskunnallisista asioista itsenäisesti.

Edustuksellinen ja suora demokratia asetetaan usein vastakkain. Todellisuudessa ne voivat tukea toisiaan. Suoran ja edustuksellisen demokratian keinoja voidaan eri hallinnontasoilla toteuttaa eri lailla. Kummankaan ei tarvitse sulkea toista pois.

Hyvä tai parempi demokratia

On erilaisia mielipiteitä siitä, kumpi päätöksentekotapa on ”parempaa” demokratiaa.

Edustuksellista demokratiaa arvostellaan siitä, etteivät valistuneet kansalaiset pääse tarpeeksi vaikuttamaan heitä koskeviin asiakysymyksiin. Poliittinen eliitti määrittelee asiakysymykset ja päättää asioista. Kansalaisten tehtäväksi saattaa jäädä vaaleissa äänestäminen.

Suoran demokratian toteuttamisen ongelmana on, miten ihmiset kykenisivät ja ehtisivät perehtymään päätösvaihtoehtoihin. Suora demokratia ei myöskään ole suurissa yhteisöissä tehokas tai aina edes mahdollinen tapa saada päätöksiä aikaan. Suora demokratia vaatii kansalaisilta aikaa ja vaivaa.

Edustuksellisuuteen on hyviä syitä

Miksi edustuksellinen demokratia on vakiintunut hallitsemisen tavaksi niin Suomessa kuin useimmissa muissakin maissa? Edustuksellisuudelle on niin periaatteellisia kuin käytännöllisiä perusteita.

Olisi tavattoman työlästä koota koko kansa koolle päättämään milloin mistäkin asiasta, vaikkapa lakisääteisestä isyysvapaasta tai varainsiirtoveron korotuksista. Jos kansalaiset joutuisivat jatkuvasti tekemään suuria ja pieniä poliittisia päätöksiä, heille ei jäisi aikaa paiskia palkkatöitä, käydä tanhuharjoituksissa tai laiskotella pihakeinussa. Suomessa eduskunta säätää istuntokaudella yhteensä liki 2 000 lakia ja asetusta.

Kunnissa tehdään roppakaupalla kuntalaisten elämään vaikuttavia päätöksiä. EU:ssakin pitäisi sopia asioista, ja jonkun olisi syytä hoitaa kansainvälisiä kauppasuhteita. Tavallisen kansalaisen yöunet jäisivät vähiin, jos häntä vaadittaisiin osallistumaan näihin kaikkiin asioihin.

Edustuksellisuus korostaa perehtyneisyyttä

Politiikassa ratkaistavat asiakysymykset monimutkaistuvat koko ajan. Kansalaisilla on oikeus vaatia päättäjiltä osaamista ja paneutumista ongelmiin, joita he itse eivät osaa ratkaista. Edustuksellinen demokratia painottaakin erityisen lujasti sitä, että päätöksiä tekevät valistuneet, asioista perillä olevat ihmiset.

Kun kansalaiset ovat antaneet päättäjille vallan tehdä päätöksiä nimissään, heillä on myös oikeus olettaa, että päätökset osoittautuvat oikeudenmukaisiksi, hyvin harkituiksi ja onnistuneiksi. Mikäli näin ei ole, demokratiassa kansalaisilla on oikeus vaihtaa kelvottomaksi osoittautuneet päättäjät. Seuraavissa vaaleissa mitataan, miten päättäjät ovat onnistuneet.

Poliitikkojen onkin osattava kuunneltava, mitkä asiat ovat kansalaisille tärkeitä. Heidän on tarjottava hyväksyttäviä ratkaisuvaihtoehtoja ongelmiin ja perusteltavana valintansa.

Kansa pienoiskoossa vai kansan kyvykkäimmät?

Edustajien ja kansan välisestä suhteesta on olemassa ainakin kaksi varsin erilaista käsitystä. Usein esimerkiksi eduskunnan ajatellaan olevan "kansa pienoiskoossa". Kansanedustajat edustavat siis kansaa kaikkine hyvine ja huonoine ominaisuuksineen.

Toisen ajatustavan mukaan päätöksiä tekemään pitäisi valikoitua kansakunnan kyvykkäimpiä ja taitavimpia henkilöitä, jotka sitten tekevät maan kannalta tärkeitä ja oikeita päätöksiä. 

Epäilemättä monet suhtautuvat kansanedustajiin paljon pessimistisemmin. Äänestäjät kuitenkin tekevät valinnan. Teräväkielisten antiikin roomalaisten mukaan kansalla onkin juuri niin hyvät hallitsijat kuin se ansaitsee.

Suora demokratia nousussa?

Suoran demokratian yhdistäminen edustukselliseen järjestelmään ei ole aivan mutkatonta. Eri maissa suoraa demokratiaa käytetään hyvin vaihtelevasti.

Sveitsissä kansanäänestysten asema on vahva. Poliitikot joutuvat noudattamaan sitovien kansanäänestysten tuloksia. Sen sijaan Suomessa on erityisen vahva edustuksellisen demokratian perinne.

Valtiollisia neuvoa-antavia kansanäänestyksiä on järjestetty kieltolain kumoamisesta ja EU:hun liittymisestä. Kunnallisia kansanäänestyksiä Suomessa on järjestetty viitisenkymmentä. Valtaosassa on äänestetty kuntaliitoksista.

Suomessakin on esitetty, että koko kansan koulutustason noustessa myös kansalaisten poliittista valtaa tulisi lisätä. Kansalaisille pitäisi siis uskoa välitön oikeus päättää erilaisista asiakysymyksistä. Viime vuosina kansanäänestyksen järjestämisestä on puhuttu ainakin lisäydinvoiman, Nato-jäsenyyden ja EU:n perustuslaillisen sopimuksen hyväksymisen yhteydessä.

Tärkeää on pohtia, voitaisiinko suoraa demokratiaa käyttää edustuksellisen järjestelmän rinnalla entistä enemmän. Mahdollisuuksia tähän tarjoavat myös vauhdikkaasti kehittyvät tieto- ja viestintäteknologiat.

Paineita osallistumismahdollisuuksien laajentamiseen

Osallistuvan demokratian käsityksen mukaan kansalaisten on oltava syvällisesti mukana vaikuttamassa päätöksentekoon. Myös paine kansalaisten suoraan osallistumiseen on kasvussa – ihmiset haluavat vaikuttaa heille tärkeisiin asioihin.

Osallistuvassa demokratiassa tärkeää on, että 

• kansalaiset voivat nostaa päätöksentekoon heille tärkeitä asioita. Päättäjät tai media eivät saa sanella, mistä asioista politiikassa milloinkin puhutaan
• kansalaisten osallistumismahdollisuuksia parannetaan jatkuvasti sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla
• kansalaisilla on riittävät tiedot ja taloudelliset mahdollisuudet osallistumiseen.

Suomen perustuslaissa kansalaisten oikeus osallistua nostetaan erityisesti esiin: ”Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen”.

Ohutta tai vahvaa demokratiaa

Jotkut demokratiateoreetikot puhuvat myös ohuesta demokratiasta ja vahvasta demokratiasta.

Ohuessa demokratiassa demokratian pelisäännöt kyllä toteutuvat, mutta vain pinnallisesti ja riittämättömästi. Vaaleja järjestetään, voittaja muodostaa hallituksen ja niin edelleen. Mutta tästä huolimatta kansalaiset ovat vain äänestäjiä, joilla on hyvin vähän sanottavaa siihen, mistä asioista todella päätetään.

Vahvassa demokratiassa kansalaiset muokkaavat politiikan asiakysymyksiä ahkerasti ja osallistuvat päätöksentekoon kiinteästi. Kansalaiset seuraavat päättäjien tekoja valppaasti ja ovat informoituja asioista.

Päätöksentekijöiden ja kansalaisten välillä on aitoa vuoropuhelua. Vahvan demokratian käsite on hyvin lähellä osallistuvan demokratian määritelmää.