Sana kansalainen kuulostaa juhlavalta ja arvokkaalta. Harva kutsuu arkisessa kanssakäymisessä tikkaremminsä kavereita ”kansalaisiksi”. Mutta juuri toisten ihmisten kanssa elämisestä kansalaisuudessa on kyse.

Kansalaisuus on sekä kuulumista yhteisöön että toimintaa. Kansalainen on ikään kuin jäsen ”yhteiskunnan joukkueessa”. Se tarkoittaa sekä virallista asemaa (statusta) jonkin maan tai maiden kansalaisena että oikeuksien mukaista toimintaa kansalaisena (rooli). Kansalainen ottaa siis osaa tavalla tai toisella yhteisönsä asioihin.

Yhteisöt voivat olla erisuuruisia lähiyhteisöistä kuntaan, valtioon ja kansainvälisiin yhteisöihin (EU, YK jne.). Kaikilla yhteisöillä on yhteistä elämää ohjaavia sääntöjä, ristiriitojen ratkaisemisen menetelmiä sekä tapoja olla ja toimia yhdessä.

Sanoilla aktiivinen tai demokraattinen kansalaisuus viitataan toimintaan kansalaisena. Yksi tapa lähestyä aktiivista kansalaisuutta on puhua sen edellyttämistä tiedoista, arvoista ja taidoista.

Aktiivinen kansalaisuus ei synny itsestään, vaan se pitää oppia. Tarvitaan perustiedot ja taidot. Osallistuminen opitaan osallistumalla.

Kansalaisuus on oikeuksia ja velvollisuuksia

Demokraattisessa yhteiskunnassa kansalaisuuteen kuuluu sekä oikeuksia että velvollisuuksia.

Periaatteellisella tasolla yksilöllä on ikään kuin sopimus valtion kanssa: sekä yksilöllä että valtiolla on velvollisuuksia ja oikeuksia toisiaan kohtaan. Yksilön oikeuksia ovat esimerkiksi sananvapaus, kokoontumisvapaus tai oikeus koulutukseen, työhön ja toimeentuloon.

Vastavuoroisesti kansalaisena eläminen merkitsee, että yksilö noudattaa valtion lakeja, siis hyväksyy yhteiskunnan pelisäännöt. Esimerkiksi jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan siinä sen mukaan kuin laissa säädetään.

Valtiolla on oikeus rajoittaa yksilön toimintaa. Toisaalta, jos emme hyväksy olemassa olevia sääntöjä, voimme muuttaa niitä osallistumalla ja vaikuttamalla – tekemällä politiikkaa.

Demokraattisessa maassa oikeudet ja velvollisuudet kietoutuvat toisiinsa. Verojen maksaminen kallistunee suurimman osan mielestä enemmän kansalaisvelvollisuuksien kuin -oikeuksien puolelle. Näin on siitäkin huolimatta, että verovaroin ylläpidetään esimerkiksi terveys- tai kirjastopalveluja.

Kansalaisuus lähtee arvoista

Demokratiateorioissa kansalaisen niskaan sälytetään paljon vaatimuksia. Hyvään kansalaisuuteen liitetään tietyt arvot sekä riittävät tiedot ja taidot.

Demokratian arvoja ovat esimerkiksi yksilön vapaus, oikeusvalta, tasavertaisuus ja suvaitsevaisuus. Kansalaisuuteen liittyy henkilökohtainen suhde perustaviin arvoihin, jotka koskevat vapautta, tasa-arvoisuutta, veljeyttä, vastuuta, oikeutta, oikeuksia, sääntöjä, lakeja, suvaitsevaisuutta, identiteettiä, uskontoa, etnisyyttä ja sukupuolta.

Tiedot koostuvat esimerkiksi yhteiskunnan pelisääntöjen ja vallanjaon ymmärtämisestä, demokratian ja ihmisoikeuksien periaatteiden tuntemisesta ja oman yhteiskuntansa historian tuntemisesta. 

Taidot ja kyvyt liittyvät siihen, miten kansalainen pystyy hahmottamaan todellisuutta, ajattelemaan kriittisesti ja osallistumaan kyvykkäästi yhteiskunnalliseen elämään niin halutessaan.

Aktiivisen kansalaisuuden valmiuksia ovat viestintätaidot, keskustelutaito, taito elää yhdessä, kyky ratkaista ristiriitoja ilman väkivaltaa, kyky neuvotella, kyky ottaa osaa julkiseen keskusteluun, kyky hyväksyä erilaisuutta ja kyky käyttää informaatio- ja viestintätekniikkaa.

Ihmisillä on jo perusvalmiuksia

Demokratiassa ideaalikansalaiselta vaaditaan toden totta paljon!

Kukaan tuskin täyttää kansalaisen vaatimuksia kaiken aikaa. Toisaalta monia näistä arvoista, tiedoista ja taidoista ihmisillä jo on, vaikka he eivät sitä ehkä huomaisikaan.

Tutkimusten mukaan suomalaiset arvostavat kansanvallan periaatteita. Ihmiset myös seuraavat politiikan uutisointia ja ottavat osaa erilaiseen yhteiskunnalliseen toimintaan.

Toisenlaista perspektiiviä kansalaisuuteen saakin tarkastelemalla ei-demokraattisia yhteiskuntia. Valitettavan usein näissä valtioissa pimennossa pidetyt kansalaiset tottelevat sokeasti johtajiaan. Maailmassa on edelleen lukuisia esimerkkejä tällaisista yhteiskunnista – eikä niiden kansalaisilla (alamaisilla) näytä menevän kovin hyvin.

Maailmankansalaisilla yhteiset huolenaiheet

Maailmankansalaisuus on muodikas termi. Maapallosta puhutaan maailmankylänä (global village), jossa ihmiskunnan ongelmat ja haasteet ovat yhteisiä. Ilmaston lämpeneminen, aidsin kaltaiset taudit tai joukkotuhoaseiden leviäminen yhä useampiin käsiin koskettavat koko ihmiskuntaa.

Maailmankansalaisuuden ajatuksena on, että kaikki ihmiset ovat samassa veneessä. Valtioiden kansalaisuus korostaa kuulumista johonkin tiettyyn kansakuntaan. Maailmankansalaiselle tämä joukko on koko ihmiskunta.

Päivitetty 24.8.2006