Suomessa kuten monissa muissakin nykyaikaisissa demokratioissa on viime vuosina koettu laskevan äänestysvilkkauden trendi.

Tämän trendin syyt voivat olla moninaiset, mutta yhtenä keskeisenä syynä mainitaan se, että kansalaisten ja politiikan välille on syntynyt kuilu. Kansalaiset kokevat, että politiikka ei koske heitä eivätkä he voi vaikuttaa politiikkaan.

Internetin läpimurron aikaan 90-luvulla monet tutkijat näkivät internetissä monia mahdollisuuksia tämän kuilun kaventamiseen. Internet mahdollistaisi kaksisuuntaisen kommunikaation tavalla, joka ei aiemmin ollut mahdollinen niissä tiedotusvälineissä, joiden kautta kansalaiset tavallisesti olivat yhteydessä politiikkaan.

Ilmassa oli suuria odotuksia siitä, että trendi kääntyisi ja että kansalaiset voitaisiin taas aktivoida, tällä kertaa virtuaalisesti. Osa tutkijoista oli sitä mieltä, että verkkokampanjat tarjoaisivat pienimmille puolueille mahdollisuuden pärjätä kilpailussa suuria vastaan; olihan internet halvempi kuin muut joukkotiedotusvälineet, joissa usein vain suurimmilla puolueilla oli varaa markkinoida itseään.

Internet ei tuonut poliittista vallankumousta

Internet ei ole tähän mennessä muuttanut suomalaista politiikkaa, pikemminkin voisi yksinkertaistaen sanoa, että internet on sopeutunut politiikkaan.

On muistettava, että on line -maailma ei ole niin irrallaan off line -todellisuudesta kuin voisi luulla. ”On line” ei muuta puolueita, ehdokkaita eikä kansalaisia. Kaikilla näillä on omat vaikuttimensa verkkosurffailulleen.

Puolueet haluavat ääniä, niin myös ehdokkaat, useimmat kansalaiset eivät kai ylipäätään halua politiikkaa verkossa, tai vain pieninä määrinä. Tämä havainto tulee luullakseni pitämään paikkansa jatkossakin, vaikka ”on line” -kehitys jatkuisikin samassa tahdissa kuin nykyään.

Suuret puolueet hallitsevat

Kuten suomalaisessa off line -politiikassa, kolme suurta puoluetta — Keskusta, Kokoomus ja Sosiaalidemokraattinen puolue — hallitsevat myös verkossa. Näiden puolueiden ehdokkailla on muita useammin omia kampanjasivustoja. Heidän sivustoillaan on myös enemmän sisältöä siistimmässä ulkoasussa.

Sama koskee myös puolueiden omia verkkosivustoja, joista voi hieman yksinkertaistettuna todeta, että suurten puolueiden resurssit näkyvät vertailtaessa puolueiden verkkosivustoja. Jotta pienet puolueet voisivat tulla tasaveroiksi suurten puolueiden kanssa, on suomalaisessa politiikassa tapahduttava suuria muutoksia. Internet ei sinänsä voi muuttaa vallitsevia valtarakenteita.

Verkkosivustot muistuttavat sähköisiä esitteitä

Vaikka ehdokas ja puolue voivatkin tarjota äänestäjälle mahdollisuuden vuorovaikutukseen, ei tämä ole niin yleistä ehdokkaiden keskuudessa. Vielä joitain vuosia sitten useilla suurilla puolueilla oli sivuillaan ns. keskustelufoorumi. Nykyisin niitä joko ei ole tai ne on siirretty nuorisoliittojen sivuille. Vain sähköpostiosoitteet mainitaan, mutta ei paljon muuta.

Onko niin, että ehdokkaat eivät tiedä näistä mahdollisuuksista tai eivät halua tarjota niitä tai kokevat ne liian työläiksi? Arvaukseni on, että ehdokkaat eivät näe paljoa lisäarvoa siinä, että kansalaiset voisivat keskustella ehdokkaiden verkkosivuilla.

On tärkeämpää saada ääniä ja se ei vielä onnistu verkon kautta — siksi yritykset jäävät puolinaisiksi. Tulevaisuudessa, kun verkko muuttuu tärkeämmäksi uusien äänestäjäsukupolvien kasvaessa, ehdokkaat kiinnostunevat enemmän verkkosivuistaan. Ainakin heidän pitäisi.

Mitä tekevät kansalaiset?

Yleisesti ottaen useimmat suomalaiset eivät käytä internetiä politikointiin. Äänestäjistä vain runsas kymmenesosa etsi verkosta esimerkiksi poliittista tietoa viime EU-vaalien aikaan samaan aikaan kun runsaat 40 prosenttia seurasi politiikkaa tv-uutisten ja ajankohtaisohjelmien välityksellä.

Vaalikoneet ovat kuitenkin suositumpia, noin neljäsosa suomalaisista on käyttänyt vaalikonetta. On myös kiintoisaa huomata, että vaalikoneita käyttivät nuorten ohella myös vähän vanhemmat äänestäjät. Muutoin internet on tärkeä lähde, jopa perinteisiä tiedotusvälineitä tärkeämpi, ennen kaikkea nuorimmille, 18—24-vuotiaille, äänestäjille.

Miltä tulevaisuus näyttää?

On muistettava, että olemme nähneet vain alun internetin historiasta. Monet tuomitsivat televisionkin 1950-luvulla. ”On line” -kehitys on hyvin nopeaa ja pelkästään sen ennustaminen, miten verkkosivustot kehittyvät vuoden sisällä on vaikeaa. Varmaa on, että tulevaisuudessa politiikkojen on panostettava internetiin nykyistä enemmän.

Poliitikkojen on kehitettävä enemmän internet-strategioita, jotta he voisivat tavoittaa niitä kansalaisia, joita voi tavoittaa verkosta. Vaikka politiikka ei internetissä houkuttelekaan uusia ihmisiä, houkuttelee se politiikasta kiinnostuneita uusiin sukupolviin kuuluvia. Nuorimmat äänestäjät, jotka ovat tottuneita internetin käyttäjiä, pitävät jo nyt internetiä tärkeimpänä poliittisen tiedon lähteenä.

Verkkokampanjoinnin täydellinen vähättely tai sellaisen toteuttaminen vain puolinaisesti on ajan mittaan yhä kohtalokkaampaa. Nähtäväksi kuitenkin jää, voiko politikointi verkon välityksellä aikaa myöten pienentää poliitikkojen ja kansalaisten välistä kuilua.

Kirjoittaja on VTT ja tutkija. Hän on väitöskirjassaan ”Parties, Candidates and Citizens On-Line – Studies of Politics on the Internet” tarkastellut, miten internetin käyttö poliittisiin tarkoituksiin kansalaisten ja poliitikkojen toimesta on vaikuttanut politiikkaan ja demokratiaan Suomessa.