Jos yksittäisenä kansalaisena haluan protestoida vaikkapa George W. Bushin Irak-politiikkaa tai monikansallisten yhtiöiden offshore-maissa harjoittamaa työntekijöiden oikeuksien polkemista vastaan, miten voin toimia siten, että se näkyy ja kuuluu riittävällä painokkuudella?

Kirjelmöinnin, sähköpostin ja henkilökohtaiset tapaamisyritykset voin unohtaa tehottomina jo kättelyssä. Sen sijaan se (globaali) toiminta-areena, johon voin kritiikkini kera pureutua tehokkaasti, on talous ja markkinat.

Alan siis boikottiin ja pistän pystyyn näyttävän kampanjan, johon rekrytoin miljoonia osallistujia eri puolilta maailmaa. Johan alkaa tehota! Olen siis ryhtynyt poliittiseksi kuluttajaksi ja harjoitan kampanja- tai projektikohtaista poliittista toimintaa.

Poliittinen kuluttaminen lisääntyy

Poliittinen kuluttaminen (political consumerism) voidaan määritellä kahdella tavalla. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa poliittiseen ja eettiseen arviointiin perustuvien valintojen tekemistä markkinoilla.

Tällaista poliittista kuluttamista ovat esimerkiksi ostoboikotit (boycotts), valikoiva ostaminen (buycotts) ja sosiaalisesti vastuullinen investointi (socially responsible investing). Laajemmassa mielessä poliittinen kuluttaminen on markkinoistumista ja kuluttamista kriittisesti arvioivaa toimintaa, jolla voi olla erilaisia muotoja.

Poliittinen kuluttaminen on nopeasti kasvava poliittisen toiminnan kenttä, johon myös suomalaiset ottavat yhä useammin osaa.

Vuoden 2002 European Social Survey -kyselyn mukaan 27 prosenttia suomalaisista oli boikotoinut tiettyjä tuotteita ja 42 prosenttia oli tietoisesti suunnannut ostokäyttäytymistään poliittisista, eettisistä tai ympäristösyistä.

Sen sijaan vain 3 prosenttia oli toiminut jossakin puolueessa tai poliittisessa ryhmässä, 2 prosenttia oli osallistunut lailliseen mielenosoitukseen ja 24 prosenttia ottanut yhteyttä poliitikkoon tai virkamieheen.

Tämä trendi on kansainvälinen. Esimerkiksi Ruotsissa poliittinen kuluttaminen on vielä vahvempi ilmiö kuin Suomessa, toisaalta Norjassa luvut ovat Suomea jonkin verran alhaisempia.

Luottamus instituutioihin laskee

Nämä tulokset kertovat mielenkiintoisella tavalla poliittisen osallistumisen ja toiminnan nopeista muutoksista. Vielä vuoden 2000 World Values Survey -kyselyssä 14,3 prosenttia suomalaisista ilmoitti osallistuneensa boikottiin.

Boikotoinnista ja muusta poliittisesta kuluttamisesta ei ole käytettävissä pitkäaikaisia kyselysarjatietoja, mutta suuntaa antava tieto on esimerkiksi se, että vuonna 1975 tehdyssä tutkimuksessa vain 1 prosentti vastanneista oli osallistunut boikottiin (sen sijaan 36 prosenttia sanoi hyväksyvänsä boikotit periaatteessa).

Mistä poliittisen kuluttamisen voimakas lisääntyminen oikein kertoo? Mielenkiintoisen taustan pohdinnalle tarjoaa esimerkiksi se, että kuluttaminen on politisoitunut aikana, jolloin perinteinen poliittinen toiminta ja kansalaisten luottamus poliittisiin instituutioihin on selvästi laskenut. Tämäkin kehityskulku on kansainvälinen ja yhdistää kaikkia vanhoja demokratioita.

Nuoret ottavat etäisyyttä

Erityisesti nuoret ovat ottaneet näkyvästi etäisyyttä vakiintuneisiin poliittisiin instituutioihin ja ’vanhan politiikan’ toimintatyyleihin.

Joissakin tutkimuksissa on arveltu, että yleisen passivoitumisen sijaan todennäköisempää on, että nuoret etsivät itselleen uudenlaisia, tähän päivään ja yhteiskuntaan sopivia vaikuttamisen muotoja ja kanavia. Toistaiseksi on kuitenkin ollut epävarmaa, muodostuuko tällaisesta ’uudesta politiikasta’ yleisesti merkittävä trendi vai jääkö se marginaaliseksi ilmiöksi.

On syntynyt kokonaan uuden poliittisen toiminnan alue

Uusimpien tutkimusten perusteella vaikuttaisi kuitenkin siltä, että länsimaihin on syntymässä uusi laaja poliittisen toiminnan alue, joka on kyseenalaistanut pitkään yksityiseksi ja ei-poliittiseksi mielletyn toimintasfäärin.

Siten sellaiset ilmiöt kuten boikotit, valikoiva ostaminen, eettinen sijoittaminen, globalisaatiokriittinen liikehdintä sekä vaihtoehtoiset elämäntavat eivät enää ole poikkeuksellista toimintaa vaan globalisoituvan, rajat ylittävän politiikan olennaisia piirteitä.

Kuluttamista ja kulutuskeskeistä kulttuuria on aiemmin tutkittu laajasti esimerkiksi taloustieteessä ja sosiologiassa. Näiden alojen tutkimusten ongelmana on kuitenkin ollut, että kulutusyhteiskuntaa ei ole ymmärretty monitahoisena ja sisäisesti ristiriitaisena poliittisena ilmiönä, jolla on yhteiskuntaa ja valtasuhteita muuttavia vaikutuksia.

Markkinoiden valta ei ole totaalista

On liiallisesti oletettu, että kulutuskeskeisyys johtaa samankaltaistuvaan globaaliin massakulttuuriin, joka hävittää poliittiset ja kulttuuriset erot ja jossa politiikka alistetaan taloudellisille päämäärille.

Markkinoiden valta ei kuitenkaan ole totaalista. Itse asiassa viime vuosina markkinakriittinen toiminta on globalisoitunut muun globalisoitumiskehityksen vanavedessä, ja voidaan hyvin olettaa, että se on olennaisesti vaikuttanut globaalin kansalaisyhteiskunnan syntyyn.

On myös syytä huomata, että kulutuskriittinen toiminta ei itse asiassa ole uusi ilmiö. Poliittisen kuluttamisen historiaa selvittänyt Michele Micheletti on tuonut esiin, että kriittisillä kuluttajaliikkeillä on vuosisatainen historia, joka ulottuu – mielenkiintoista kyllä – kauas ennen sosialistisen ideologian syntyä. Tätä historiaa yhteiskuntatiede ei juuri tunne.

Myös politiikan tutkimuksessa on aiemmin ollut tapana kiinnittää huomiota nimenomaan niihin modernin yhteiskunnan jännitteisiin, jotka ovat syntyneet toimijoiden asemasta tuotannossa, ts. luokkayhteiskunnan ristiriitoihin. Vasta viime aikoina on huomattu, että myös kuluttamista suuntaamalla on ’tehty politiikkaa’.

Kirjoittaja on politiikan tutkija Tampereen yliopistolla.