On hyvä, että kansalaisyhteiskunnan rakentamisen merkitys on nostettu keskusteluun. Nyt on aika kuulla, kuunnella ja ottaa huomioon kansalaisten mielipiteet, joita muovaavat ihmisten kokemukset hyvinvoinnistaan ja kansalaisena olemisesta.

On monia syitä, miksi kansalaiset kokevat vaikuttamismahdollisuutensa vähäisiksi. Muutosten myllerryksessä kysellään poliittisen vaikutusvallan perään. Onko omilla kansanedustajillamme liian vähäinen päätösvalta? Keiden ehdoilla toimitaan? Mitä teen, kun minua huolestuttaa muita ihmisiä, ympäristöä, yhteisöjä koskevat asiat? Kuulevatko poliitikot tai virkamiehet minua vai ovatko he vieraantuneet byrokratioihinsa? Ovatko he saavuttamattomissa? 

Yhteisöllisyys toiminnan johtotähtenä

Kansalaisareena on puolueisiin sitoutumaton ja riippumaton yhdistys. Se syntyi reilut kymmenen vuotta sitten taloudellisen laman mainingeissa.

Alusta asti haluttiin edistää omaehtoisten innovaatioiden syntymistä, paikallisyhteisöjen kehittämistä, aloitteellisuuta, ihmisten työllistymistä paikallisiin hankkeisiin, osallistavia työtapoja, muista välittämistä ja erityisesti vapaaehtoistoiminnan kehittämistä, vertaistukea ja oma-aputoimintaa.

Kansalaislähtöisyys ja yhteisöllisyys ovat olleet käytännön toiminnan johtotähtinä riippumatta siitä, ovatko ne muodissa tai ei. Olemme halunneet tukea pieniä ja aloittelevia toimintaryhmiä ja ihmisten vapaaehtoista yhteistoimintaa myös yhdistyksiin kuulumattomien ja järjestäytymättömien osalta.

Nykyisinkin Kansalaisareenan tarkoituksena on edistää kansalaisten aloitteellista, vapaaehtoista ja omaehtoista toimintaa ja osallistumista kansalaistoimintaan sekä edistää kansalaisten näkökulmaa painottavan, hyvinvointia edistävän, sosiaalista pääomaa, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta lisäävän yhteiskunnan rakentumista.

Kutsumme työelämän ja mahdollisesti hyvinvointipalvelujen ulkopuolelle jääneitä ihmisiä mukaan osallistumaan meidän ja muiden yhteisöjen aktiviteetteihin sekä paikallisyhteisöjen kehittämiseen. Näemme tärkeänä yhteistoiminnan henkilöiden, ryhmien, yhdistysten ja muiden toimijoiden kesken.

Ihmiset eivät usko sanelupolitiikkaan

Valtakunnallisen järjestön kokemuksen mukaan näyttää siltä, että halu osallistua, toimia vapaaehtoisesti ja olla aktiivinen, halu etsiä tietoa, muodostaa oma käsitys, halu vaikuttaa, ovat edelleen olemassa. Haluttomuuttakin ja syrjään vetäytymistä toki on.

Kenties tärkeimpiä kysymyksiä on löytää oikeat tavat saada vaikuttaa. Näennäisdemokratia ei tänä päivänä pure. Pitää saada mahdollisuuksia pakottamisen sijaan. Pitää olla keskustelufoorumeita, helppoja tapoja antaa palautetta. Se ei kuitenkaan vielä riitä. Pitää olla vuorovaikutteista kommunikointia. Jälkikäteen oikeutta etsivä turhautuu ja voi lakata luottamasta esimerkiksi oikeuslaitokseen.

Auktoriteettiuskon katoamisen ja tiedon ja yhteiskunnallisen valveutuneisuuden lisääntymisen myötä ihmiset ajattelevat kriittisesti ja osaavat tehdä johtopäätöksiä eivätkä kenties uskokaan kaikkiin meille totuuksina esitettäviin asioihin ja niiden perusteluihin. Kannattaa lähteä kuuntelemaan ihmisten kokemuksia ja tuntoja. 

Kumppanuustaloja Suomessa jo satoja

Kansalaisareena sijaitsee Kumppanuustalo Hannassa Sturenkadulla Helsingissä. Tämä yhteistoiminnallinen talo pyrkii yhteistuumin järjestöjen ja viranomaistoiminnan avulla rakentamaan sellaista yhteisöä, jonne kuka tahansa voi tulla sellaisena kuin on. Riippuu meistä, millaisen mahdollisuuksien talon pystymme luomaan.

Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Kun emme usko pakkoon, uskomme, että vapaaehtoisella kohtaamisella pystymme luomaan taloon sellaisen hengen, että tänne on hyvä tulla, täällä voi muodostaa erilaisia toimintaryhmiä, täällä voi ryhtyä tuumasta toimeen yhdessä toisten kanssa, täällä voi harrastaa aktiivisena kansalaisena toimimista yhteisesti yhteisin pelisäännöin.

Virkamiehillä oltava kuuntelemishaluja

Hannan kaltaisia monen toimijan kumppanuuksien taloja on Suomessa satoja, arviolta 800. Paikalliset tarpeet ovat synnyttäneet ne. Toimintojen kirjo on laaja. Koko vaihtelee. Osa näistä paikoista pitää kansalaisvaikuttamista luontevana, onhan vaikuttamistoimintaan totuttu järjestötyössä. Näillä matalan kynnyksen taloilla on nähdäkseni mahdollisuus muodostua entistä enemmän kansalaisvaikuttamisen paikoiksi.

Tarvitaan helppo rakenne, päätöksentekijöiden ja virkamiesten oivallus ja kuulemishalu. Kehittyneen tietotekniikan aikakaudella tällaisen kevyen rakenteen luomisen luulisi olevan helppoa. Tärkeintä kansalaisvaikuttamisessa ei ole järjestön suuruus vaan ihmisten kokemuksista kumpuavan hiljaisen tiedon käyttöönotto yhteiskunnan rakentamiseksi.

Keskustelutilaisuuksissa pohditaan tärkeitä asioita

Olemme havainneet, että pienimuotoisissa tilanteissa ihmiset uskaltavat ilmaista ajatuksiaan. Keskustelujen avaamiseksi Kansalaisareena on järjestänyt kaikille avoimia yleisötilaisuuksia, joihin on pyydetty ulkopuolinen alustaja.

Viime vuoden aiheet olivat: Mitä aktiivinen kansalaisuus merkitsee? Perustulo ja oikeudenmukaisuus, Aktiivinen kansalainen ja perustulo, Mitä sosiaaliasiamiehen selvitys kertoo? Työelämän valttikortit. Merkitsimme muistiin käydyt kansalaiskeskustelut ja alustukset ja liitimme ne yhdistyksen kotisivuille kaikkien kiinnostuneiden luettavaksi. Jatkamme käytäntöä.

Kuopiossa puolestaan olemme järjestäneet Arjen areena -keskusteluja. Viimeksi aiheena oli Sosiaalinen luototus, sitä ennen Lapsiperheiden kotihoito nyt ja tulevaisuudessa.

Näihin Arjen areenoihin olemme pyytäneet ihmisten kanssa keskustelemaan ja heidän kokemuksiaan kuuntelemaan eri järjestöjen aktivistien lisäksi asioista vastaavia kaupungin viranhaltijoita.

On oltu kasvotusten. On kuultu, kuunneltu, saatu perusteluja, muodostettu mielipidettä, opittu puolin ja toisin. Suoraan vuorovaikutukseen heittäytyminen eri kaupunginosien asukastuvissa ja ajan antaminen tällaiselle tavalle toimia on koettu hyödylliseksi puolin ja toisin. Käytäntöä on syytä jatkaa.

Ruohonjuuritason toiminta antaa äänen heikoimmille

Kynnyksen ruohonjuuritason aktiiviseen osallistumiseen tulee olla matala.  Suurien järjestöjen kyky reagoida nopeasti ja liikkua joustavasti on rajallinen. Toisaalta suuria järjestöjä kuullaan tällä hetkellä paremmin. Voisiko tulevaisuudessa suunta muuttua? Me pienet järjestöt voimme koota ihmisten ajatuksia, kannanottoja, perusteluja ja tuntoja. Pystymme ja haluamme tehdä sen vuorovaikutteisesti.

Haluamme omalta osaltamme olla antamassa äänen äänettömille, olla luomassa osallistumisen välineitä. Ihmisten esittämiä ja niistä koottuja asioita voidaan sitten aivan hyvin käsitellä esimerkiksi yhteisesti pidettävillä foorumeilla.

Vertaistuen voima on ihmisten kokemustiedossa.

Vaikeudet voidaan voittaa yhdessä muiden, oman asiansa tuntijoiden, kesken. Tälläkin toiminnalla luodaan yhteiskuntaan rakentavasti osallistuvaa kansalaisuutta. Myös syrjäytymisen estäminen tuntuu olevan yhä enemmän järjestöjen tehtävä.

Uusi rakentava suunta tehdään yhdessä ihmisten kanssa ja ruohonjuuritason pienten askelten avulla. Pienten yhdistysten ja järjestöjen on ihmisläheisinä helppo toimia siltana yhteiskuntaan.

Yhtenä tehtävänämme on koota valtavirrassa uivia ja sivuraiteille ajautuneita keskusteluun ja päätöksentekoon paikallisella tasolla. Kokemustietoa ja hiljaista tietoa ei pidä sivuuttaa. 

Kansalaisvaikuttamisen yhtenä vaikuttamisen välineenä voi tulevaisuudessa olla osallistuminen yksittäisten asioiden päätöksentekoon tietotekniikan keinoin. Tämä asiaäänestäminen netissä on vielä unelma.  Sähköinen asiointikin on kehitteillä.

Sitä ennen jatkakaamme työtä ihmisten yhteen saattamiseksi, kohtaamaan ja välittämään toisistaan, kiinnostumaan yhteisistä asioista, uskomaan, että ruohonjuuritasoltakin vaikutetaan.

Kirjoittaja on Kansalaisareena ry:n toiminnanjohtaja.