Antiikin ajoista lähtien on korostettu puhe- ja yleensä retorisia taitoja politiikan tekemisessä vakuuttelun taitoina. Fyysisistä tiloista, kuten saleista ja toreilta, mediaan laajentuneet julkisen keskustelun tilat asettavat nämä taidot uusiin, erityisesti audiovisuaalisiin kehyksiin.

Koska mediajulkisuus esimerkiksi televisiossa, sanomalehdissä ja verkossa on myös kantaaottavan, poliittisen keskustelun tilaa nykyään, ovat mediataidot yhteiskunnassa tarvittavia kansalaistaitoja.

Kansalaisilla on oikeus mediataitojen perusteisiin 

Mikäli haluamme edistää julkista vuorovaikutusta kansalaisten ja päättäjien kesken, tulee kaikille kansalaisille taata oikeus vähintään mediataitojen perusteisiin. Ajatus mediataidoista kansalaistaitoina on sisällytetty myös Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman asiakirjoihin.

Helsingin nuorisoasiainkeskuksessa mediakasvatushankkeen tuottajana työskentelevä Ismo Kiesiläinen ehdottaa Helsingin Sanomien 27.5. sunnuntaidebatissa, että koulussa tulisi hyväksyä media mukaan oppimisen välineeksi kirjan rinnalle. Näin oppilas pääsisi myös itse suunnittelemaan, kuvaamaan, kirjoittamaan, äänittämään ja esiintymään. Kyse on asennemuutoksen tarpeesta opetuksessa.

Olen samaa mieltä Kiesiläisen kanssa, siitäkin, että mediakasvatuksessa on keskitytty tähän saakka ihan liikaa median tulkintaan ja analysointiin eli vastaanottamisen taitoihin ja oppilaiden oma tekeminen on jäänyt turhan vähälle. Lapset ja nuoret käyttävät kuitenkin viestimiä vapaa-aikanaan toiminnallisesti. Esimerkiksi sanomalehti Keskisuomalaisessa 28.5. lasten pelaamista käsittelevässä jutussa Jyri, 11 vuotta, kertoo miksi hän mieluummin pelaa tietokoneella kuin lukee kirjaa: ”Peli on hauskempaa kuin lukeminen sen takia, että pelissä voi itse päättää mitä tekee. Kun lukee jotain sarjista tai kirjaa, niin siinä on joku toinen keksinyt ne jutut.” 
     
Mediataidot eivät ole pelkästään sähköisen asioinnin tai tietoteknisiä taitoja. Ne eivät ole pelkästään vastaanoton ja kriittisenkään tulkinnan taitoja, joskin nämä taidot ovat omien esitystaitojen perusta. Medialla tekemisen ja esittämisen taidoissa integroituvat kirjallinen, kuvallinen ja audivisuaalinen ilmaisu, mutta painotukset riippuvat valitusta viestimestä.

Kansalaisvaikuttamisen näkökulmasta tämäkään ei vielä riitä, vaan pitää lisäksi ymmärtää miten mediajulkisuus toimii (verkossakin), miten oma viesti argumentoidaan ja saadaan keskusteluun kohderyhmän kanssa. Kysymys on sekä ilmaisun että toiminnan taidoista.

Rohkeutta ilmaista julkisesti oma mielipiteensä ei opita pelkästään harjoittelemalla mediaesitysten tekemistä, vaan samalla pitäisi opetella oman mielipiteen muodostamista ja sen julki tuomista.         

Vaatimus mediataidoista kansalaistaitoina osoittaa eniten koulun suuntaan, kuten huhtikuussa toimenpideohjelmansa julkistanut opetusministeriön

Mediataitojen ja –osaamisen kehittämisen työryhmäkin. Kehittämisen toimenpiteiksi ehdotetaan muun muassa innovatiivisten toimintatapojen levittämistä, koulujen muuttamista oppimiskeskuksiksi ja paikallisen yhteistyön lisäämistä mediakasvatuksessa.

Tällaisilla toimenpideohjelmilla on vaarana pölyttyä virastojen hyllyihin, varsinkin jos niissä esitetyt toimenpiteet vaativat todella toimia tai horjuttavat liikaa olemassa olevia rakenteita. Lisäksi kansalaisen mediataidot ulottuvat koko elinkaareen, ja niiden kehittämistä tulisi tarkastella myös aikuiskasvatuksen näkökulmasta, ja miettiä mediataitojen ensivaiheita ennen kouluikää.

Kysymys mediataidoista ajankohtainen 

Mutta Suomi ei ole yksin tämän asian kanssa, vaan kaikkialla läntisissä maissa kysymys mediataidoista on ajankohtainen. Todellista halua ratkaista mediataitojen kehittämisen pulmia osoittaa esimerkiksi se, että Mediakasvatusseuran järjestämään pohjoismaiseen Medialukutaito.info – konferenssiin tänä keväänä osallistui peräti 13 maan edustajia Ukrainasta Australiaan (ks. blogi osoitteesta http://medialiteracyinfo.blogspot.com).

Ongelmana monissa muissakin maissa on se, että käytännön hankkeita ja tutkimusta toteutetaan, mutta määräaikaisina päättyvinä projekteina, jotka pian unohdetaan kun kansallinen poliittinen tahto edistää asiaa puuttuu. Konferenssissa rakentuikin julkilausuma, jossa mediataidot nähdään globaalisti demokratiaa edistävinä kansalaistaitoina ja vaaditaan Pohjoismaita edistämään koulutusta, tutkimusta ja kehitystoimia alan pioneerimaina.

Kirjoittaja on dosentti ja Mediakasvatusseura ry:n puheenjohtaja.