Suomen poliittis-hallinnollisen järjestelmän uudistamisen painopiste on hallinnon ja palvelujen uudelleenorganisoinnissa. Poliittisen toiminnan rakenteiden uudistaminen sen sijaan etenee hitaammin.

Harvoihin demokratiaa edistäviin kansallisiin kehittämisohjelmiin kuuluu valtioneuvoston hyväksymä kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma, joka sisältää koko joukon kiinnostavia hankkeita. Toisaalta ohjelma operoi vahvasti edustuksellisen demokratian rajoissa ilman että hankkeilla tähdättäisiin aidosti kansalaisten roolia vahvistaviin rakenteellisiin muutoksiin.

Julkisen hallinnon uudistushankkeet tarjoavat kiinnostavan lähtökohdan demokratian kehitysnäkymien pohdiskelulle. Nimittäin monet viimeaikaiset uudistukset vaikuttavat suoraan ja välillisesti myös suomalaisen kansanvallan ehtoihin.

Ne saattavat itse asiassa vaikuttaa demokratiaan huomattavasti enemmän kuin varsinaiset demokratia-hankkeet, koska ne muovaavat kansalaisvaikuttamista ehdollistavia rakenteita. Hyviä esimerkkejä tältä saralta ovat seutuistumista edistävät hankkeet, jotka tulevat ennemmin tai myöhemmin vaikuttamaan myös kunnalliseen demokratiaan.

Seutuistumista vahvistavat uudistukset 2000-luvulla

Kuntakenttää jo pitkään vaivannut taloudellinen niukkuus synnytti 1990-luvulla varsinaisen säästövimman. Pyrkimykset tehokkuuden lisäämiseen, mittakaavaetujen saamiseen ja palvelurakenteiden uudistamiseen lisääntyivät. Yhtenä seurauksena tästä oli seutuistumis- ja alueellistumiskehityksen vahvistuminen.

Perusideana on ollut luoda mittakaava- ja synergiaetuja kuntien yhteistyöllä ja kuntakoon suurentamisella. Varsinainen uudistusaalto alkoi 2000-luvun alkupuoliskolla, jolloin käynnistettiin mm. kansallinen SEUTU-hanke, Kainuun maakuntahallintokokeilu sekä valmisteilla oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus.

Sisäasiainministeriön alullepanema SEUTU-hanke käynnistyi syksyllä 2000. Sen toisessa vaiheessa säädetty kokeilulaki tarjoaa hankkeeseen hyväksytylle 15 seudulle mahdollisuuden kokeilla seudullista demokraattista päätöksentekoa. Lähtökohtana on ajatus, että kun kunnallinen toiminta seutuistuu ja alueellistuu kovaa vauhtia, tämän tulisi näkyä myös päätöksenteossa ja kansalaisten osallisuudessa.

SEUTU-hanke on käytännössä ainoa kansallinen kuntarakenteen uudistamishanke, jossa on kiinnitetty huomiota kuntademokratian edistämiseen. Sen toteutus nojaa kuntien aktiivisuuteen. Hanke kestää vuoteen 2012, joten sen tulokset selviävät vasta tulevina vuosina.

Kainuun maakuntahallintokokeilu on sinänsä ainutlaatuinen kokeilu manner-Suomessa. Sen puitteissa Kainuuseen luotiin maakuntavaltuusto, jolle on annettu vastuuta mm. sosiaali-, terveys- ja koulutoimen sektoreilla. Taloudellinen vastuu on säilytetty kuitenkin edelleen peruskunnilla. Kyse on kokeilusta, joka perustuu perinteiseen edustukselliseen demokratiaan ja jossa peruskuntien rooli on ainakin toistaiseksi keskeinen.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tiimoilta kesäkuussa 2006 annettu puitelakiehdotus sisältää koko joukon kuntien palvelutuotannon tehostamiseen ja kuntakoon suurentamiseen tähtääviä ehdotuksia. Demokratiaa uudistus ei sinänsä pyri lisäämään. Kuntarakenteen ideaalimallia haetaan työssäkäyntialueista ja riittävän laajan väestöpohjan muodostavista alueista, mutta kukaan ei näytä kantavan huolta siitä, millainen kunta palvelisi parhaiten demokraattista osallisuutta.

Piirun verran kansalaislähtöisyyden suuntaan?

Kuntarakenteen uudistushankkeet eivät ole käytännössä missään vaiheessa tähdänneet ensisijaisesti demokratian vahvistamiseen. Hallitseva teema on ollut palvelutuotannon tehokkuuden lisääminen ja kustannussäästöjen aikaansaaminen.

Kun vielä viime vuosikymmenien lainsäädäntöhankkeissa (uusi kuntalaki, hallintolaki, julkisuuslaki jne.) päähuomio on kohdistunut lähinnä avoimuuden ja edustuksellisen demokratian toimivuuden turvaamiseen, suomalaisen kansanvallan rakenteet tuntuvat jämähtäneen paikalleen.

Toki sosiaalisen pääoman taso on korkea ja verkostot toimivat hyvin, mutta kansanvaltaisuus edellyttäisi laajempaa osallisuutta yhteiskunta- ja yhdyskuntapolitiikan toteuttamisessa. Tässä auttaisi, jos marginalisoitu demokratia otettaisiin läpäisyperiaatteella mukaan julkisen hallinnon rakenteelliseen uudistamiseen.

Suomessa tarvitaan demokratiakokeiluja

Demokratian ja hallinnon suhdetta ajatellen yksi suurimpia haasteita on saada aikaan sellaisia kokeiluja, joissa demokratian toteuttamista ja muotoja ei ole sidottu poliitikkojen hyväntahtoisuuteen tai hallintokoneiston myötämielisyyteen.

Tällaisia ovat esimerkiksi sellaiset sitovat kansanäänestykset, jotka toteutetaan kun riittävä määrä kansalaisia on ollut aloitteen takana. Muitakin uuden demokratian toteutustapoja toki löytyy sähköisestä kansalaiskonsultoinnista erilaisiin käyttäjädemokratian muotoihin.

On onni, että suomalainen hallinto on niinkin avoin ja kehittynyt kuin on. Sen ansiosta passiivinenkin kansalainen voi nukkua yönsä rauhassa, kun korruptio, mielivalta ja vastaavat asiat eivät ole päällimmäisenä vaivaamassa mieltä.

Silti kansalaisten ja hallinnon suhdetta tulisi kehittää edelleen siihen suuntaan, että kansalaiset voisivat suoremmin ja omaehtoisemmin vaikuttaa heitä itseään koskeviin asioihin ja myös hyödyntää hallintoa yhteisöllisissä pyrkimyksissään. Tällaiset näkökohdat olisi hyvä ottaa huomioon myös kunta- ja seututason hallinnonuudistuksissa.

Meillä on valveutuneita kansalaisia, tehtävänsä vakavasti ottavia poliitikkoja ja huipputasoinen hallinto, jotka voivat yhdessä synnyttää kiinnostavia ja aidosti kansanvaltaisuutta lisääviä innovaatioita. Olisiko jo aika vapauttaa tämä potentiaali ja tehdä Suomesta tälläkin saralla edelläkävijä?`

Kirjoittaja on dosentti Tampereen yliopiston yhdyskuntatieteiden laitoksella.