Maailmaa muuttuu ja poliittiset toimintakeinot siinä sivussa. Yhteiskunta kulkee pirstaloituvampaan ja yksilöllisempään suuntaan. Tämä kehitys heijastuu suoraan myös politiikan ja poliittisen käsitteisiin.

Perinteisen suppean instituutiokeskeisen politiikka-ymmärryksen rinnalle on astunut laajemmin politiikka-ilmiön haltuun ottava näkemys. Laajaan politiikan käsitteeseen liittyvä olennainen aspekti on, että politiikka voi olla myös liikettä ja toimintaa, jonka pyrkimyksenä on toteuttaa jonkin ryhmittymän tavoitteita ja päämääriä.

Ollakseen poliittista toiminnan pitää olla päämäärähakuista ja refleksiivistä ja sillä on oltava merkitystä ja vaikuttavuutta myös muille kuin toimijoille itselleen. Toiminnan pitää heijastua poliittisen yhteisön elämään ollakseen poliittista.

Uudet tavat osallistua ovat lähellä arkea

Nykyisessä politiikantutkimuksessa politiikkana tai politiikan tekemisenä pidetään puolue- ja instituutiotutkimuksen rinnalla myös sellaisia ilmiöitä, joita jotkin, jopa pienet ryhmittymät, nostavat julkisuuteen ja pyrkiessään kiinnittämään suuren yleisön huomiota kyseisiin asioihin tai toimimaan itse asiaintilan muuttamiseksi.

Tunnettuja esimerkkejä tällaisesta arjessa tapahtuvasta 'uudesta politiikasta' ovat vaikkapa ympäristöasioiden politisoituminen; taloudellisen globalisaation vastustaminen, eläinten oikeudet, asemakaavoitusta vastustavat liikkeet, kulutuskäyttäytymistä ohjaamaan pyrkivät kampanjat – jotka jakaantuvat ostoboikotteihin sekä ostobuycotteihin eli jonkin tietyn tuotteen suosimiseen.

Leimallista uuden politiikan osallistumismuodoille on, että ne ovat lähellä ihmisten jokapäiväisen elämän piiriä, poliittiset valinnat ja osallistuminen tapahtuu arkipäivässä.

Jako oikeistoon ja vasemmistoon menettää merkitystään

Lisäksi arjen politiikka ei useinkaan ole ideologisesti sitoutunut vanhaan oikeisto-vasemmisto-akselille, vaan keskittyy aatteiden asemesta yksittäisiin asioihin.

Asiakohtaisessa politiikassa osallistuminen ja toiminta kietoutuvat erottamattomasti yhteen: toiminta on osallistumista ja osallistuminen on toimintaa. Kansalaiset päättävät itse, mihin asioihin he katsovat voivansa osallistua ja vaikuttaa oman poliittisen arvionsa ja harkintansa mukaan.

Uuden politiikan merkillepantava vaikutus perinteiseen poliittiseen osallistumiseen on, että vanhamuotoinen kollektiivinen joukko-osallistuminen ja -toiminta ainakin osittain korvautuu yksilöistyvällä kollektiivisella osallistumisella ja toiminnalla. Tällä tarkoitetaan yksittäisten ihmisten omassa tykönään tekemiä, samansuuntaisia ratkaisuja esimerkiksi juuri tietyn tuotteen/firman boikotoinnissa tai suosimisessa.

Pienistä puroista kasvaa suuri virta, jolla on vaikuttavuutta. Kevään 2006 Lordi-kampanja Seiska-lehteä vastaan osoitti riittävän monen yksittäisen mielipiteen painoarvon. Nykyisen informaatio- ja kommunikaatioteknologian ansiosta hyvinkin nopeiden ja laajojen kampanjoiden käynnistäminen ja toteuttaminen ovat varsin vaivattomia.

Merkittäväksi uuden politiikan tekemisen areenaksi onkin noussut juuri julkisuus, jolla herättämään keskustelua ja vaikuttamaan kansalaismielipiteeseen, mikä on resurssiköyhille toimijoille varsin järkevä vaihtoehto.

Eläinoikeusliike toi kokonaan uusia näkökulmia

Omaehtoinen poliittinen aktiivisuus näyttäytyy monenkirjavana ja -muotoisena liikehdintänä. Toimeliaisuus voi olla joko reaktiivista eli se reagoi ympäristön ongelmiin tai epäkohtiin toimien eräänlaisena yhden asian liikkeenä kuten rauhanliike, vaihtoehto ydinvoimalle -liike, makeisautomaatit pois kouluista -vanhempien liike jne.

Toisaalta toiminnan muodot voivat olla myös proaktiivisia eli aidolla tavalla jotakin uutta luovaa ja erilaista sisältöä politiikkaan tuovaa.

Tällainen liike on esim. eläinoikeusliike, joka politisoi aiemmin tabuna pidetyn asian eli eläinten kohtelun ja hyväksikäytön ja sen oikeutuksen avaten uuden tavan ymmärtää itsestäänselvyytenä pidettyä asiaa ja rakentaen koko poliittisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisensa ja aktiivisuutensa tämän teeman ympärille.

Toinen esimerkki proaktiivisesta (ja osin myös reaktiivisesta) poliittisesta aktivismista on kadunvaltaustapahtumat, joissa joukko aktivisteja kokoontuu ennalta sovittuna aikana jollekin kadulle järjestäen karnevaalityyppiset kadunvaltausjuhlat.

Esimerkiksi Jyväskylässä järjestetään Neste-rallin yhteyteen niin Jyväskylän pienajot kuin kadunvaltauskin. Kadunvaltauksen tarkoituksena on kiinnittää ihmisten huomio osoitettuihin ja koettuihin ongelmiin ja samalla julistaa, että kaupunki ja sen kadut kuuluvat ensisijaisesti kansalaisille sekä kyseenalaistaa rallikisojen antamat mallit niin kestävän kehityksen kuin liikenneasenteiden suhteen. 

Toimintatavat voivat täydentää toisiaan

Vertauskuvallisesti puhuen uuden politiikan myötä poliittisen osallistumisen ja toiminnan keinot ovat moninaistuneet. Parhaimmillaan politiikan toimintarepertoaarit voivat olla toisiaan täydentäviä.

Perinteistä edustuksellisuuteen pohjaava poliittista toimintaa edustaa a la carte -tyylinen osallistuminen: valitaan ja tilataan annos jonkun toisen laatimalta listalta, valtuutetaan joku toinen välittämään pyyntö annoksen tekijälle, odotetaan jännittyneenä millä tavalla valmistetun ja minkälaisen annoksen joku toinen valmistaa pöytään tuotavaksi; tilaaja itse ei vaikuta lopputulokseen.

Uudempaa ja enemmän omaehtoista toimintaa ja poliittista harkintaa vaativaa  poliittista toimintaa on  buffet -osallistuminen (jossa itse valitaan halutut herkut lautaselle, tosin annetun tarjonnan rajoissa).

Buffet-tyyppistä politiikkaa edustaa varsin monet hallinnon käynnistämät osallistamiskokeilut, joilla pyritään saamaan kansalaisten ääni kuuluviin poliittisen yhteisön tulevaisuutta koskevia päätöksiä valmisteltaessa.

Proaktiivista ja innovatiivista poliittista toimintaa on nyyttäri-aktiivisuus, jossa itse valittujen herkkujen lisäksi vieläpä tuodaan tarvittavat ainekset itse eli innovoidaan uudentyyppisiä aineksia annoksiin eli politiikan tuotoksiin ja samalla pidetään hauskaa ja nautitaan mukavasta seurasta.

Edustuksellista osallistumista ei yritetä korvata uudella

Edustuksellisten instituutioiden välityksellä tapahtuvaa poliittista toimintaa ei voi korvata kahdella viimeksi mainitulla poliittisen osallistumisen ja toiminnan muodolla. Yhteiskuntaa ja poliittista järjestelmää koskevat suuret linjaukset pysyvät valittujen luottamushenkilöiden vastuulla.

Ongelmana tällaisessa isossa politiikassa on usein asioiden vaikeaselkoisuus, monimutkaisuus ja käsiteltävien aiheiden suuruusluokka Kansalaisten osallistaminen ja motivointi yhteisiin asioihin onnistunee paremmin 'pienten askelten' politiikalla kehittämällä osallisuushankkeita ja ennen kaikkea aidosti kuuntelemalla kansalaisten ääntä.

Täysin spontaanin ja omaehtoisen poliittisen toiminnan teho riippuu pitkälti aiheen näkyvyydellä julkisuudessa ja sen saamasta kannatuksesta, tämän kaltainen aktiivisuus on usein myös satunnaista ja kertaluonteista.

Käytännössä nyyttäri-tyyppinen politikointi onnistuneimmillaan nostaa jonkin epäkohdan yleisempään tietoisuuteen nostaen aiheen vakiintuneempien poliittisten toimijoiden asialistoille.

Väheksyä ei pidä myöskään  sitä, että kansalaiset jotka osallistuvat satunnaisiinkin vaikuttamistempauksiin tuntevat kuuluvansa johonkin samanmieliseen joukkoon ja uskovat vaikuttamisenmahdollisuuksiinsa.

Kirjoittaja on tutkija Tampereen yliopiston Politiikan tutkimuksen laitoksella.