Viime vuosina on ollut tavallista kuulla väitteitä, että politiikka ja yhteiskunnalliset asiat eivät nykyään kiinnosta kansalaisia yhtä paljon kuin muutamia vuosikymmeniä sitten. Usein kuulee väitteitä, että kansalaiset ovat vieraantuneet politiikasta, eivätkä ole politiikasta kiinnostuneita.

Tämä käsitys on virheellinen. Kansalaiset ovat nykyään aivan yhtä kiinnostuneita politiikasta kuin muutamia vuosikymmeniä sitten. Kansalaisten tavat osallistua politiikkaan ja osallistumisaktiviteetti ovat muuttuneet, mutta heidän kiinnostuksensa politiikkaa kohtaan on nykyään kutakuinkin yhtä suurta kuin 1960- ja 1980-luvuilla.

Tutkimus ei tue väitteitä kiinnostuksen hiipumisesta

Kansalaisten kiinnostusta politiikkaa kohtaan on Suomessa mitattu monina eri vuosina, mutta täydellisiä vuosittaisia aikasarjoja ei silti ole olemassa .

Vuodesta 1973 alkaen puolueiden ajankohtaistutkimuksissa tiedusteltiin kansalaisilta, kuinka kiinnostuneita he ovat politiikasta. Ajanjaksolla 1973–1990 mittauksia tehtiin kuutenatoista eri vuotena. Sen jälkeen puolueiden ajankohtaistutkimuksissa ei ole selvitetty kansalaisten kiinnostusta politiikkaa kohtaan.

Ennen 1970-lukua kansalaisten kiinnostusta politiikkaa kohtaan on Suomessa tiedusteltu vain muutamassa yksittäisessä erillistutkimuksessa. Vuoden 1990 jälkeen kansalaisten kiinnostusta politiikkaa kohtaan on selvitetty esimerkiksi vuoden 1991 vaalitutkimuksessa (FSD1018), Suomen EU-kansanäänestystutkimuksessa (FSD1195) ja vuoden 2003 vaalitutkimuksessa (FSD1260).

Puolueiden ajankohtaistutkimuksissa kansalaisten kiinnostusta politiikkaa kohtaan on mitattu kysymyksellä "Kuinka kiinnostunut olette politiikasta ja poliittisten tapahtumien seuraamisesta".

Vuosien 1991 ja 2003 vaalitutkimuksissa vastaajilta kysyttiin lyhyemmin,  kuinka kiinnostuneita he ovat politiikasta. Vastausvaihtoehdot ovat olleet erittäin kiinnostunut, melko kiinnostunut, vain vähän kiinnostunut, ei lainkaan kiinnostunut ja ei osaa sanoa.

Suomalaisten kiinnostus politiikkaa kohtaan ei ole vähentynyt poliittisesti hyvin aktiiviseen 1960-lukuun ja 1970-lukuun verrattuna (kuvio 1).

Naiset kirivät miesten ohi

Väestöryhmien väliset erot poliittisessa kiinnostuksessa sen sijaan ovat kaikissa mittauksissa olleet selviä (taulukko). Miehet ovat naisia kiinnostuneempia politiikasta. Varttuneet ovat nuoria kiinnostuneempia, paljon koulutusta saaneet vähän koulutusta saaneita kiinnostuneempia ja suurituloiset pienituloisia kiinnostuneempia.

Miesten ja naisten väliset erot ovat kuitenkin ajan mittaan muuttuneet. Nuorten naisten kiinnostuksen taso politiikkaa kohtaan on ajan mittaan lähentynyt miesten tasoa ja vuoden 2003 vaalitutkimuksen havaintoaineistossa alle 25-vuotiaat naiset olivat jo yhtä kiinnostuneita politiikasta kuin samanikäiset miehet.

European Social Survey (ESS) -aineistojen perusteella voidaan vertailla kansalaisten kiinnostusta politiikkaa kohtaan Euroopan eri maissa. Kuviossa 2 tarkastellaan vuonna 2004 koottuun ESS-aineistoon perustuen kansalaisten kiinnostusta politiikkaa kohtaan 17:ssä Euroopan maassa.

Vakiintuneissa demokratioissa, joissa demokraattinen järjestelmä on ollut vallalla jo pitkään, on suhteellisesti enemmän politiikasta kiinnostuneita kansalaisia kuin niissä maissa, joissa demokraattinen järjestelmä on vasta vakiintumassa tai vakiintunut vain muutamia vuosikymmeniä sitten.

Jännitteiden puute tylsistyttää kansalaisia

Suomessa on kuitenkin suhteellisesti vähemmän politiikasta kiinnostuneita kansalaisia kuin useimmissa muissa Euroopan vakiintuneissa demokratioissa. Politiikan tutkijoilla ei ole tarkkaa käsitystä siitä, miksi poliittinen toiminta näyttää olevan suomalaisille joissakin suhteissa etäisempää kuin monien muiden kehittyneiden demokratioiden kansalaisille.

Ilmeisesti Suomen poliittinen elämä näyttäytyy kansalaisille jossain määrin vaihtoehdottomampana kuin monissa muissa kehittyneissä demokratioissa. Kun vastakohtaisuudet ja jännitteet ovat vähäisiä, myös kiinnostus asioita kohtaan pysyy vaatimattomana.

Kansalaisen tietotasolla suuri merkitys kiinnostuksen määrään

Kansalaisten kiinnostus politiikkaa kohtaan korreloi voimakkaasti heidän politiikkaa koskevan tietotasonsa. Kysymys on vuorovaikutussuhteesta. Politiikasta kiinnostuneiden kansalaisten tiedot politiikasta lisääntyvät.

Toisaalta niillä, joilla on hyvät tiedot politiikasta, on hyvät valmiudet muodostaa selkeitä mielipiteitä politiikan erilaisten vaihtoehtojen välisistä eroista ja heillä on hyvät edellytykset eritellä erilaisten asioiden keskinäisiä vaikutussuhteita. Se taas saattaa lisätä kiinnostusta politiikkaa ja yhteiskunnallisia asioista kohtaan.

Kiinnostus politiikkaa kohtaan korreloi myös kansalaisten subjektiivisen kansalaispätevyyden kanssa. Kansalaiset, jotka luottavat omiin henkilökohtaisiin edellytyksiinsä vaikuttaa poliittisiin asioihin, ovat myös kiinnostuneempia politiikasta kuin ne, jotka eivät luota omiin henkilökohtaisiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.

Vaikutusmahdollisuudet herättävät toimimaan 

Kiinnostus politiikkaa kohtaan, politiikkaa koskeva tietotaso ja luottamus omiin henkilökohtaisiin vaikutusmahdollisuuksiin ovat ne keskeiset osatekijät, joista kansalaissitoutuminen eli kansalaisten sitoutuminen poliittisen yhteisön aktiivisiksi jäseniksi kehkeytyy.

Väestöryhmien väliset suuret erot politiikkaa koskevassa kiinnostuksessa ilmentävät kansalaisyhteiskunnan jakaantumista niihin, joilla on vahva kansalaissitoutuminen ja niihin, joiden kansalaissitoutuminen on heikko.

Kirjoittaja on yleisen valtio-opin professori Tampereen yliopistolla.