Suomen valtiomuoto perustuu demokratialle eli kansanvallalle, joka on vahvistettu perustuslaissa, aiemmin vuoden 1919 hallitusmuodossa ja nykyään vuonna 2000 voimaan tulleessa perustuslaissa.

Kansanvallan perussäännös ja edustuksellinen demokratia

Kansanvallan perussäännös ilmaistaan Suomen perustuslain 2.1 §:ssä: ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.” Tämän säännöksen mukaan kansanvaltaisuus perustuu Suomessa edustukselliseen demokratiaan.

Tämä tarkoittaa kansalaisten välillistä osallistumista eli sitä, että vaaleilla valitut, poliittisesti vastuunalaiset, kansaa edustavat elimet tekevät edustamaansa yhteisöä koskevat päätökset.

Eduskunta valitaan perustuslain 25 §:n mukaisesti yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvilla välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla.

Hallitusmuodon vastaavaa säännöstä tulkittiin siten, että valtiovalta kuuluu valtiolle, mutta valtiovallan käyttäminen on kansalle kuuluva oikeus. Nykyään valtiosääntöoikeudessa katsotaan, ettei Suomen valtiolla ole tässä mielessä omaa valtaa. Poliittinen valta Suomessa kuuluu siis kansalle.

Kuntien itsehallinto tärkeä osa kansanvaltaa

Kuntien asukkaat muodostavat puolestaan ikään kuin osakansan, joka on omalta osaltaan valtiovallan haltija.

Kuntien itsehallinto on taattu perustuslain 121 §:ssä. Myös muilla perustuslain tunnustamilla itsehallintomuodoilla, Ahvenanmaan itsehallinnolla, saamelaisten kulttuuri-itsehallinnolla ja yliopistojen itsehallinnolla, on tärkeä tehtävä kansanvallan toteuttamisessa.

Suomessa perustuslain mukaisesti myös toimeenpanovaltaa harjoittavalla vallalla on suora perusta kansassa. Perustuslain 54.1 §:n mukaan tasavallan presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla.

Tilanteissa, joissa eduskunta ja tasavallan presidentti ajautuvat ristiriitaan, on yleisen näkemyksen mukaan kiinnitettävä päähuomio eduskunnan asemaan ylimpänä valtioelimenä. Molemmathan eivät voi tällöin edustaa kansan enemmistön mielipidettä.

Toimeenpanovallan ja kansanvallan väliseen yhteyteen liittyy myös perustuslain 3.2 §:ssä ilmaistu parlamentarismin periaate. Sen mukaan valtioneuvoston jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.

Perustuslain 43 §:ssä säännelty välikysymysmenettely ja 62 §:n mukainen velvoite antaa hallitusohjelma tiedonantona eduskunnalle täydentävät parlamentarismin perussääntöä.

Suora kansanvalta Suomessa

Vaikka Suomessa kansanvalta on ensi sijassa edustuksellista, myös suoralla kansanvallalla on asemansa.

Perustuslain 2.2 §:n mukaan ”Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.”

On huomattava, että hallitusmuodossa ei ollut vastaavaa säännöstä. Osallistumisoikeutta koskeva säännös kattaa esimerkiksi: äänestämisen valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa sekä kansanäänestyksissä muunlaiset osallistumis- ja vaikuttamiskeinot kansalaisyhteiskunnan omaehtoisen toiminnan yksilön vaikuttamisen omassa lähiympäristössään ja yleisemmin erilaisen ihmisten yhteistoiminnan.

Perustuslain 14 §:ssä on säännelty äänioikeudesta perusoikeutena. Perustuslain 2.2 §:n mukaisesti yksilön mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen eivät voi kuitenkaan rajoittua pelkästään mahdollisuuteen äänestää vaaleissa.

Säännös edellyttää, että vaalien ja edustuksellisten elinten välityksellä toteutuvaa osallistumista ja vaikuttamista täydennetään muilla kansanvaltaan kuuluvilla keinoilla kuten esimerkiksi kansanäänestyksillä.

Yksilön oikeudet tärkeitä kansanvallan toimivuudelle

Perustuslaissa säännellyt yhdenvertaisuus, sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus sekä julkisuusperiaate liittyvät läheisesti kansanvallan toteutumiseen.

Yhdenvertaisuussäännöksen osana perustuslain 6.2 §:ssä on esimerkiksi säännös, jonka mukaan lasten tulee saada kehitystään vastaavasti vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.

Yksilön osallistumis- ja vaikuttamisoikeutta on vahvistettu myös julkisen vallan velvollisuudella, joka ilmenee perustuslain 14.3 §:stä ja 20.2 §:stä. Näiden mukaan julkisen vallan tehtävänä on: edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon sekä pyrkiä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Tämä julkisen vallan velvoitesäännös on sijoitettu vaalioikeutta koskevien säännösten jälkeen, mistä on mahdollista päätellä, että se koskisi vain tai ennen kaikkea muuta kuin vaaleihin liittyvää vaikuttamista.

Säännös ei kuitenkaan anna tästä täyttä selvyyttä eikä täsmennä keinoja, joilla velvollisuus olisi täytettävä.

Kansanvallan rajoitukset

Kansalle tunnustettu valtiovallan käyttöoikeus ei ole täysin vapaa. Kansan asemaa tässä suhteessa rajoittaa oikeusvaltioperiaate, tai pikemminkin lainalaisuusperiaate, joka ilmaistaan perustuslain 2.3 §:ssä: ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.”

Perustuslaissa kansanvalta ja oikeusvaltio on vahvistettu ikään kuin erillisinä periaatteina, vaikka valtiosääntömme keskeiset lähtökohdat voidaankin tiivistää demokraattisen oikeusvaltion käsitteeseen.

Demokraattisen lainsäätämismenettelyn tuloksena syntyy lainsäädännön lisäksi kansalaisten mielipiteitä ja julkista keskustelua. Tämä kommunikatiivinen valta rajoittaa lainalaisuuden ohella valtiokoneiston käyttämää valtaa.

Myös valtion suvereniteetti eli täysivaltaisuus asettaa rajoitteita kansanvallalle. Täysivaltaisuuden laajuus osoittaa nimittäin sen alan, millä valtiollinen demokratia voi ylipäätään vaikuttaa.

Myös ylikansallisen sääntelyn ja toimintojen lisääntyminen samoin kuin valtion toimintamuotojen hajautuminen ja yksityisoikeudellistuminen vaikuttavat demokratian käytännön toteutumiseen. Kaikki julkinen toiminta ei ole näin kansanvaltaisen järjestelmän käsissä ja sen valvonnan alla.

Perustuslain merkitys demokratialle

Mikä merkitys perustuslain ja valtiosäännön ilmaisemalla demokratialla on? Kansanvaltaisuus on yksi keskeisimmistä valtiosääntöperiaatteistamme ja kuuluu siksi suomalaisen valtiosääntöoikeuden niin sanottuihin yleisiin oppeihin.

Yleisten oppien avulla yksittäiset säännökset voidaan ymmärtää osaksi oikeuden kokonaisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että demokratia täsmentyy muiden perustuslain säännösten ja valtiosäännön periaatteiden kautta ja toisaalta vaikuttaa puolestaan näiden tulkintoihin.

Valtiosääntönormien tulkintatilanteissa tulisi pyrkiä ratkaisuun, joka turvaa parhaiten demokratian toteutumista. Yksi ilmaus kansanvallan merkityksestä on esimerkiksi perustuslain 94.3 §, jonka mukaan ”kansainvälinen velvoite ei saa vaarantaa valtiosäännön kansanvaltaisia perusteita”.

Kun kansanvaltaa tarkastelee valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta, huomaa, että se määrittyy helposti yksinomaan päätöksentekoprosessiksi, jossa kansantahto muodostetaan.

Tämä määritelmä ei kerro esimerkiksi vallankäytön sisällöstä eikä kansan tahdonmuodostuksen yhdenmukaisuudesta.

Pelkät säännöt eivät riitä kansanvallan toteutumiseksi

Onkin huomattava, että kansanvaltaa ei ole mahdollista toteuttaa eikä ymmärtää pelkkien oikeussääntöjen kautta. Demokratian toimivuuteen vaikuttavat monet reaalimaailman tekijät, joita on oikeudellisin keinoin vaikea tai mahdoton hallita.

Perustuslain säännökset eivät esimerkiksi itsestään synnytä vireää kansalaisyhteiskuntaa, vaan luovat vain tarpeelliset oikeudelliset perusehdot kansanvallalle.

Kirjoittaja on valtiosääntöoikeuden tutkija Joensuun yliopistossa.