Demokratiapolitiikan muotoilu ja läpivieminen on yksi tapa yrittää löytää ratkaisuja kansanvallan kohtaamiin ongelmiin. Sen avulla voidaan myös pyrkiä turvaamaan demokratian toimivuutta säilyttämällä niitä toimintamuotoja ja järjestelyitä, jotka on koettu hyviksi kansanvallan kannalta.

Demokratiapolitiikan määrittely

Demokratiapolitiikalla siis tarkoitetaan kansanvallan suojelemista ja kehittämistä koskevaa poliittista strategiaa. Kyse on kansanvaltaa koskevista poliittisten elinten pitkäntähtäimen päätöksistä, suuntalinjojen luomisesta, kehittämis- ja turvaamistyöstä, johon mandaatti tulee poliittisilta tahoilta.

Muissa Pohjoismaissa on viety läpi erilaisia demokratian toimivuutta ja kehittämistä koskevia valtiollisia selvityksiä ja hankkeita ja niiden pohjalta on muokattu demokratiapoliittisia ohjelmia. Suomessa ei sitä vastoin ole harjoitettu demokratiapolitiikkaa, ainakaan sitten 1970-luvun.Lienee kuitenkin selvää, ettei kansanvallan kohtaamia ongelmia voi ohittaa meilläkään, ja siksi on olemassa tarve hahmotella suomalaista demokratiapolitiikkaa.

Suomessa halua ja tarvetta panostaa kansanvallan kehittämiseen osoittaa muun muassa se, että pääministeri Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen hallitusohjelma sisältää Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman. Tämä ohjelma rajoittuu kuitenkin vain yhdelle hallituskaudelle, eikä pitkän aikavälin kehittämissuunnitelmia ja päätöksiä kansanvallan kehittämisestä ja pysyvästä demokratian kehittämisen vastuutahosta ole tehty.

Perusta ja tavoitteet

Suomessa perustuslaki luo perustan demokratiapoliittiselle työlle. Perustuslain mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.

Lisäksi julkisella vallalla on velvollisuus pyrkiä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Perustuslain valossa suomalaisen demokratiapolitiikan lähtökohtana ja tavoitteena on ensinnäkin oltava edustuksellisen demokratian toimivuuden turvaaminen ja kehittäminen ja toiseksi ihmisten mahdollisimman laajojen osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien ylläpito ja luominen elinympäristöönsä nähden ja yhteiskuntaelämän eri aloilla ja tasoilla.

Demokratiapolitiikan sisällön tarkempi hahmottaminen edellyttää tietoa siitä, missä laajuudessa voidaan ja on tarvetta ryhtyä demokratiapoliittiseen työhön.
Tämä edellyttää demokratian tilan arviointia eli sen selvittämistä, mikä suomalaisessa kansanvallassa toimii ja mikä ei.

Kansanvallan kehittämistyön tavoitteiden määrittelyssä on muistettava se, ettei demokratia ole kilpailu, vaikka demokratian toteutumisesta voidaankin tehdä vertailuja muihin maihin.

Apuna demokratian kansallisen tilan määrittelyssä voivat olla esimerkiksi niin sanotut demokratiaindikaattorit samoin kuin selvitys- ja tutkimustoiminta ylipäätäänkin. Myös julkisen keskustelun merkitys demokratian tilan heijastuspintana on syytä nostaa esille.

Demokratian ongelmat

Suomessa ongelmia on ilmennyt niin edustuksellisen kuin suoran demokratian piirissä. Tässä mielessä tarvetta lienee laaja-alaiselle demokratiapolitiikalle, jossa huomioidaan kaikki politiikan alueet ja tasot. Yleistavoitteena voisi siis olla kansanvallan suojeleminen ja syventäminen kunnallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla huomioiden myös kansainvälinen kehitys.

Yksityiskohtaisemmin voidaan todeta, että edustuksellisen demokratian suhteen suurimpia huolenaiheitamme on saada puoluetyö ja luottamustoimet ja -instituutiot ihmisiä kiinnostaviksi.

Suoran kansanvallan osalta puolestaan vaaliosallistuminen, kansanäänestysinstituutio, toiminta kansalaisyhteiskunnassa ja hallinnon ja kansalaisten välinen suhde ovat jokseenkin kauttaaltaan ongelmissa.

Tavoitteena voisi siis tässä suhteessa olla kansalaisten osallistumisedellytysten ja osallistumisen vaikuttavuuden vahvistaminen, esteiden poistaminen osallistumisen tieltä ja kansalaisten yhdenvertaisuuden parantaminen.

Konkreettiset keinot

Kansanvallan toimintaedellytysten parantamiseksi on tehtävä myös konkreettisia toimia. Tällaisia voivat olla vaikkapa institutionaaliset muutokset, lainsäädäntömuutokset, pilottihankkeet ja erilaiset kokeilut.

Vaikka keinovalikoiman on hyvä olla laajaa, keinojen lukumäärä ei kuitenkaan ole ratkaisevaa, vaan se, että saadaan aikaan hyviä ja kestäviä tuloksia pitkällä aikavälillä.

Läpivietyjä hankkeita ja uudistuksia on tärkeää myös seurata ja arvioida. Demokratiapolitiikassa asetetut tavoitteet on arvioissa suhteutettava konkreettisten toimenpiteiden avulla saatuihin tuloksiin.

Suomessa on viime vuosina käynnistetty ja viety läpi erilaisia kehittämishankkeita kuten Osallisuushanke, Kuule kansalaista -hanke ja Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman hankkeet. Näissä on jo tuotu esille laaja valikoima demokratian edistämis- ja turvaamiskeinoja muun muassa tiedottamisen, viestinnän ja vuorovaikutuksen alueilla.

Voidaan sanoa, että keinovalikoima on Suomessa saatu pohjoismaiselle tasolle, mutta keinojen käytännön toteuttaminen ja vakiinnuttaminen on ollut vielä puutteellista.

Tarvitaan linjanvetoja ja seurantaa

Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma ja kansanvallan kehittämiseen liittyvät hankkeet ovat olleet hyvä alku. On kuitenkin huomattava, etteivät demokratian keskeiset ongelmat korjaudu yksittäisillä konkreettisilla ehdotuksilla tai toimilla, vaan tarvitaan pitkällisempiä suunnitelmia ja linjanvetoja.

Perustavanlaatuinen este tehokkaan kansanvallan edistämisen ja suojelemisen tiellä on siis se, että Suomesta puuttuu pitkäntähtäimen demokratiapoliittinen ohjelma ja sen seuranta. Ongelmallista on myös se, että meiltä puuttuu selkeä demokratian kehittämisen ja seuraamisen vastuutaho. Demokratiapoliittisen vastuupaikan määrittäminen edellyttää demokratiahallinnon analysointia.

Yhteistyötä ja koordinointia

Perinteisesti Suomessa valtionhallinnossa vastuu demokratia-asioista on hajautettu useiden ministeriöiden hoidettavaksi ilman yhteisiä tavoitteita ja suuntalinjoja.
Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman aikana ohjelman organisaatio on tehnyt työtä kansanvallan kehittämisen hyväksi yhteistyössä useiden ministeriöiden ja muiden tahojen kanssa.

Kansanvallan edistämisen keinoja ja kansanvallan tilaa voivat luonnollisesti selvittää yksittäiset selvitysmiehet, tutkijat tai vaikkapa työryhmät, mutta kuitenkin laajempien suuntalinjojen ja tavoitteiden asettamisen on tapahduttava jossakin, missä voidaan saavuttaa laaja ja vaikutuksiltaan merkittävä yhteistyöverkosto ja järjestää luotettava koordinointi-, tiedotus- ja seurantatoiminta.

On muistettava, että järjestetäänpä demokratia-asioiden hallinto miten tahansa, niin joka tapauksessa demokratian tehokas ja tarkoituksenmukainen kehittäminen edellyttää yhteisiä suuntalinjoja ja niiden seurantaa samoin kuin poikkihallinnollista ja eri hallintotasojen välistä yhteistyötä.

Kirjoittaja on valtiosääntöoikeuden tutkija Joensuun yliopistossa.