Useimmissa läntisissä demokratioissa äänestysaktiivisuus kansanedustuslaitoksen vaaleissa on viime vuosikymmeninä pienentynyt.

Oheinen taulukko äänestysaktiivisuudesta 25 demokraattisen maan parlamenttivaaleissa kuvaa tätä kehitystä. Vain kahdessa maassa (Malta ja Italia) keskimääräinen äänestysaktiivisuus vuosina 1990–2001 oli suurempi kuin vuosina 1960–69. Keskimäärin äänestysaktiivisuus on taulukossa esitetyissä demokraattisissa maissa pienentynyt noin 6 prosenttiyksikköä 1960-lukuun verrattuna.

Seitsemässä maassa äänestysaktiivisuus on pienentynyt yli 10 prosenttiyksikköä 1960-lukuun verrattuna. Eniten äänestysaktiivisuus on tarkasteluajanjaksolla laskenut Hollannissa, toiseksi eniten Sveitsissä ja kolmanneksi eniten Suomessa. Hollannissa äänestysaktiivisuuden huomattava pieneneminen perustuu siihen, että aikaisemmin käytössä ollut äänestyspakko poistettiin vuonna 1967.

Kun tällä perusteella sivuutamme Hollannin, päädytään johtopäätökseen, että tarkastelun kohteena olevista maista vain Sveitsissä äänestysaktiivisuus on 1960-luvun jälkeen heikentynyt vielä enemmän kuin Suomessa.

Äänestysaktiivisuuden lasku kansainvälinen ilmiö

Äänestysaktiivisuuden lasku ei ole vain suomalainen vaan pikemminkin useimmille kehittyneille demokratioille ominainen ilmiö. Tämä useimmille kehittyneille demokratioille ominainen kehitys perustuu moniin eri asioihin. Teollisesti kehittyneet, demokraattiset yhteiskunnat eivät ole enää yhtä jyrkästi luokkajakoisia kuin 1900-luvun alkupuolella. Elintason nousu sekä ammatti- ja elinkeinorakenteen muutos ovat pienentäneet yhteiskuntaluokkien välisiä rajoja.

Nykyajan ihmisillä on monia eri identiteettejä, eikä mikään niistä välttämättä käy ylitse muiden. Puolueiden väliset aatteelliset erot ovat pienentyneet. Puolueiden jäsenmäärät näyttävät viime vuosikymmeninä pienentyneen monissa kehittyneissä demokratioissa ja puolueiden järjestötoiminnan aktiviteetti on vastaavasti heikentynyt.

Poliittisessa päätöksenteossa esiin nousevien vaihtoehtojen erot näyttävät usein poikkeavan toisistaan vain vähän. Hyvinvointiyhteiskunnan ja hyvinvointivaltion rakentaminen on pienentänyt väestöryhmien välisiä vastakohtaisuuksia. Politiikka on tullut yhä sidotummaksi lisääntyvän kansainvälisen vuorovaikutuksen asettamiin rajoitteisiin, ja päätöksenteko on jotenkin teknokratisoitunut.

Nämä kehityspiirteet ovat yhteisiä useimmille kehittyneille demokraattisille maille. Niiden seurauksena ihmiset usein kokevat, että politiikassa esillä olevat vaihtoehdot poikkeavat toisistaan vain vähän, minkä takia myöskään kannustimet vaikuttaa siihen, mikä vaihtoehto päätöksenteossa voittaa, eivät ole kovin vahvoja.

Äänestysaktiivisuuden yleisen tason heikkeneminen ei kuitenkaan tarkoita, että kansalaisten poliittisen osallistumisen aktiivisuus kokonaisuudessaan olisi samassa mitassa heikentynyt.

Ihmiset keksivät uusia osallistumismuotoja

Samalla kun äänestysaktiivisuus on heikentynyt, erilaiset uudenlaiset poliittisen osallistumisen muodot ovat hiljalleen lisänneet suosiotaan. Tällaisia lisääntyvää suosiota saavia osallistumismuotoja ovat muun muassa vetoomusten allekirjoittaminen, maksu- tai ostolakkoihin osallistuminen, omien kulutuspäätösten tekeminen poliittisten motiivien perusteella ja varsinkin nuorten ikäluokkien keskuudessa yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen Internetin keskustelupalstoilla.

Uusien osallistumismuotojen suosion kasvusta huolimatta puolueet tulevat jatkossakin säilyttämään keskeisen aseman ehdokkaiden asettamisessa vaaleihin ja vaaleissa esitettävien perusvaihtoehtojen esittämisestä. Tähän perustuen puolueilla tulee jatkossakin olemaan hallitseva asema edustuksellisen demokratian laitosten päätöksenteossa, on sitten kysymys valtakunnallisen tai kunnallisen tason päätöksenteosta.
Kirjoittaja on yleisen valtio-opin professori Tampereen yliopistolla.