Kirjassa Vaalit yleisödemokratiassa tarkastellaan suomalaisten kiinnittymistä poliittiseen järjestelmään ja osallistumista poliittiseen toimintaan niin sanotun yleisödemokratian aikakaudella. Bernard Maninin esittämä teoria kuvaa kehittyneiden demokratioiden historiallista muutosta varhaisesta parlamentaarisesta demokratiasta puoluevetoiseen demokratiaan ja siitä edelleen yleisödemokratiaan. Yleisödemokratian vaiheessa kansalaisten identiteetit ovat muuttuneet aikaisempaa moninaisemmiksi ja usein myös epäselvemmiksi. Ne perustuvat usein pikemminkin joidenkin asioiden kannattamiseen kuin johonkin väestöryhmään kuulumiseen. Viestimien itsenäinen asema mielipiteenmuodostajana korostuu, mutta samalla mediamaailma hajautuu ja kaupallistuu. Ideologioiden merkitys edustuskäsitysten ja poliittisen johtajuuden perustana vähenee ja johtavaan asemaan valittavien henkilökohtainen kyvykkyys ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet korostuvat.

Tutkimuksessa todetaan että sekä vaaliosallistuminen että osallistuminen puolueiden toimintaan on yleisödemokratian aikakaudella vähentynyt useimmissa kehittyneissä demokratioissa. Tutkimuksen mukaan myös Suomessa vaali- ja puoluedemokratian heikentyvä kehitys on edelleen jatkunut, lukuunottamatta kuntavaaleja. Sekä vuoden 2006 presidentinvaaleissa, että vuoden 2007 eduskuntavaaleissa äänestysaktiivisuus väheni edellisiin vaaleihin verrattuna. Puolueet eivät ole onnistuneet rekrytoimaan uusia jäseniä samassa tahdissa kuin entisiä kuolee tai luopuu puolueen jäsenyydestä. Nyt jo yli puolet puolueiden jäsenistä on 60 vuotta täyttäneitä.

Tutkimus osoittaa myös vaalijärjestelmän epäkohtia. Väen väheneminen on laskenut äänestysprosenttia erityisesti pienissä vaalipiireissä. Pienissä vaalipiireissä piilevä äänikynnys on paljon suurempi kuin suuriissa. Maan sisäinen muuttoliike ja vaalipiirijaon säilyttäminen entisellään on synnyttänyt vaali- ja puoluedemokratiaan uuden lohkeaman. Pienissä vaalipiireissä piilevä äänikynnys on noussut jo melkein 15 prosenttiin äänistä. Suurissa vaalipiireissä se on vastaavasti pienentynyt. Uudellamaalla se oli vuoden 2007 vaaleissa vain kolme prosenttia äänistä. Piilevän äänikynnyksen erojen seurauksena puolueiden kilpailuolosuhteet vaihtelevat yhä enemmän vaalipiiristä toiseen. Kansalaisten motivaatio käyttää äänioikeuttaan on tutkimuksen mukaan pienissä vaalipireissä pienempi kuin suurissa. Pienissä vaalipiireissä äänestetään taktisista syistä myös usein toissijaisen puolueen ehdokasta.

Puolueiden väliset vaaliliitot ovat olennaisesti parantaneet pienten puolueiden mahdollisuuksia saada eduskuntaan kansanedustajia. Silti suurten puolueiden osuus edustajanpaikoista on suurempi kuin niiden osuus vaalissa annetuista äänistä. Ilman vaaliliittoja suuria puolueita suosiva poikkeama suhteellisuudesta olisi vielä nykyistäkin suurempi. Vaaliliittopolitiikassaan tutkimuksen mukaan parhaiten onnistunut Suomen Kristillisdemokraatit on saanut edeltäjineen kaksi kolmasosaa kansanedustajanpaikoistaan vaaliliittojen avulla.

Vaalirahoitusilmoitusten perusteella ehdokaskampanjat kallistuivat kolmanneksella vuodesta 2003 vuoteen 2007. Tutkimus arvioi, että tämä johtuu yksilökeskeisestä vaalijärjestelmästä sekä kamppailusta suurimman puolueen asemasta. Puolueiden puheenjohtajien merkitys oman puolueensa vaalimenestykselle on lisääntynyt erityisesti 2000-luvulla. Poliittiseen oikeistoon itsensä samastavat kansalaiset suhtautuvat politiikan henkilöitymiseen myönteisemmin kuin poliittiseen vasemmistoon itsensä samastavat, todetaan tutkimuksessa.

Puolueet ja ehdokkaat käyttävät myös entistä useammin internetiä viestintäkanavana. Internetin käyttö ehdokkaiden ja puolueiden kampanjoinnissa ei kuitenkaan näytä vaikuttaneen pienten ja suurten puolueiden keskinäiseen näkyvyyteen poliittisessa julkisuudessa.

Vaali- ja puolueosallistumisen väheneminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sen paremmin demokratian arvostus kuin kansalaisten tyytyväisyys sen toimivuuteen olisi heikentynyt. Tutkimus antaa myönteisiä viitteitä siitä, että demokratian arvostus on Suomessa vahvistunut. Muissa Pohjoismaissa demokratian arvostus tosin on vielä jonkin verran Suomeakin vahvempaa. Myös suomalaisten luottamus demokratian toimivuuteen näyttää 2000-luvulla pikemminkin vahvistuneen kuin heikentyneen. Myös kiinnostus politiikkaa kohtaan on 2000-luvun alkuvuosina lisääntynyt 1990-lukuun verrattuna.

Demokratian toimivuuteen kohdistuvan luottamuksen vahvistuminen ja politiikkaa koskevan kiinnostuksen lisääntyminen eivät kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että äänestysaktiivisuus tai halukkuus osallistua puolueiden toimintaan tulevaisuudessa lisääntyy. Yleisödemokratiassa puolueet eivät enää toimi päätöksentekijöiden ja laajojen kansanjoukkojen välittäjinä samaan tapaan kuin puoluevetoisendemokratian kaudella. Tutkimuksen mukaan ei kuitenkaan ole merkkejä siitä, että puolueet olisivat menettämässä hallitsevan asemansa virallisessa päätöksenteossa, vaikka politiikka on yhä enenevässä määrin henkilöitymässä ja uudet osallistumismuodot saavat entistä suuremman painoarvon. Tutkimuksesta käy ilmi, että kansalaiset eivät näe henkilöitymistä vaihtoehtona puoluekeskeiselle politiikalle.

Tutkimus osoittaa että ikäryhmien väliset erot poliittisen osallistumisen tavoissa kasvavat. Vaali- ja puolueosallistuminen on ajan mittaan yhä enemmän eriytynyt varttuneen väen osallistumistavaksi. Muussa kuin vaali- ja puolueosallistumisessa taas nuoret ikäluokat ovat vanhempia aktiivisempia. Puolueiden ulkopuolella esiintyvien uusien osallistumismuotojen suosio on lisääntymässä ja niiden poliittinen painoarvo vahvistuu. Kansalaiset vaikuttavat poliittiseen toimintaan aikaisempaa useammin mm. internetissä ja muualla esitettävillä mielenilmauksilla. Erilaisten vaali- ja puoluedemokratian ulkopuolisten osallistumismuotojen suosio, kuten vetoomukset, boikotit, kulutuspäätökset ja mielenosoitukset ovatkin viime vuosikymmeninä hiljalleen lisääntyneet kaikissa kehittyneissä demokratioissa. Suomessa nämä vaali- ja puoluedemokratian ulkopuoliset osallistumismuodot eivät vielä kuitenkaan ole yhtä suosittuja kuin esimerkiksi muissa pohjoismaissa.

Tiedotusvälineillä ja internetillä on yleisödemokratian aikakaudella keskeinen rooli vastademokratian harjoittamisen areenana. Internet on mullistanut poliittisen toiminnan perusedellytykset, kun ryhmillä on verkossa mahdollisuus vaikuttaa aikaisempaa enemmän omaan julkisuuskuvaansa. Internet ei toistaiseksi kuitenkaan näytä aktivoineen sellaisia uusia ryhmiä, jotka eivät muutenkaan seuraa politiikkaa.

Koulutuksen merkitys poliittiseen osallistumiseen vaikuttavana tekijänä on viimeisten vuosikymmenten aikana vahvistunut. Yleisödemokratian kaudella sekä politiikkaa koskeva kiinnostus että koulutustaso ovat alkaneet aikaisempaa enemmän vaikuttaa siihen, seuraako kansalainen poliittisia asioita ja osallistuuko hän politiikkaan. Niinpä politiikkaa koskeva kiinnostus selittää nykyään aikaisempaa paremmin myös kansalaisten politiikkaa koskevaa tietotasoa.

Tutkimuksen pääaineistona käytettiin Taloustutkimus Oy:n kokoamaa valtakunnallisesti edustavaa käyntikyselyä. Se kerättiin maalis-toukokuussa 2007 ja siihen vastasi 1422 valitsijaa.

Teos: Sami Borg ja Heikki Paloheimo (toim.): Vaalit yleisödemokratiassa. Eduskuntavaalitutkimus 2007. Tampere University Press 2009, 391 s.