Viimeisen vuoden aikana Helsingissä on vallattu yli kymmenen rakennusta, ja ilmiö on levinnyt myös muualle Suomeen. Toiminnan versot löytyvät jo kolmen vuosikymmenen takaa Lepakon valtauksesta, mutta 2000-luvun jälkeen noussut sukupolvi on puhaltanut liikehdintään uutta tuulta. Samalla myös kansalaisten yleinen suhtautuminen talonvaltauksiin on saanut positiivisen vireen. (HS kaupunki 5.8.2007: Lähes puolet pääkaupunkiseudun asukkaista hyväksyy talonvaltaukset)

Mistä talonvaltausilmiössä on oikein kysymys? Onko kyse uudenlaisesta yhteiskunnallisesta liikehdinnästä vai pelkästään satunnaisten nuorten harjoittamasta aktivismista? Väitän, että talonvaltauksissa kyse on uudesta arkielämän politiikasta, joka haastaa olennaisella tavalla perinteiset osallistumisen muodot.

Talonvaltaajien tavoitteet

"Elimäenkadun Sosiaalikeskus on omaehtoinen toimintatila ja kohtaamispaikka. Talon käyttöä ei säätele kapitalistinen voitontavoittelun logiikka, vaan tilan käyttäjien tarpeet." (Mikä on Elimäenkadun sosiaalikeskus? -kirjoitus osoitteessa: http://valtaus.org)

Talonvaltaajat ovat ilmoittaneet tavoitteekseen ylikaupallistuneen kaupunkitilan haltuunoton sekä autonomisen sosiaalikeskuksen perustamisen. Talonvaltaus ilmiönä on monimuotoinen. Sen voi nähdä heijastelevan sekä kaupunki- ja nuorisokulttuuria että nuorisopolitiikaa. Myös suuret ideologiset tulkintakehykset, kuten uusliberalismi, metropolitanismi, globalisaatio, ympäristö- ja ihmisoikeuskysymykset linkittyvät talonvaltauksiin ja talonvaltaajiin.

Valtauksissa yhdistyykin kansainväliseltä kentältä, erityisesti Italiasta, Hollannista, Tanskasta ja Saksasta, inspiraatiota hakeva toimintatyyli ja retoriikka sekä paikallisuuteen ja yksittäisiin kohteisiin perustuva konkreettinen toiminta. Toisaalta myös suomalaiset valtaukset ovat inspiroineet ulkomaisia valtaajia ja aktivisteja.

Talonvaltaukset edustavat vastavoimaa niin rationaaliselle ja perinteiselle kaupunkisuunnittelulle kuin kaupungin tarjoamien nuorisotilojen käytölle. Talonvaltausten keskeisenä tavoitteena on omaehtoisten tilojen saamisen ohella myös kaupunkitilasta käytävän keskustelun kiihdyttäminen, globaalin talouden vastustaminen sekä julkisen tilan hallinta.

Oman elämän haltuunotto

Vaikka talonvaltauksessa onkin kyse reaktiosta markkinoiden ehdoilla toimivalle kaupunkisuunnittelulle ja nuorisotiloille, ei kyse ole vain tilojen määrästä, vaan myös kaupunkitilaan kohdistuvista laadullisista vaatimuksista sekä ennen kaikkea oman elämän haltuunotosta.

"Emme koskaan lakkaa ihmettelemästä, miksi ihmiset, jotka keskittyvät autonsa kiillottamiseen ja television katselemiseen, ovat aina ensimmäisenä opastamassa ja moittimassa "isällisesti" sellaisia, jotka yrittävät ottaa omaa elämäänsä haltuun ja avata yhteiskuntaan uusia yhteistoiminnan ja luovuuden mahdollisuuksia." (Megafoni 3.4.2008.  http://megafoni.kulma.net/index.php?art=488)

Valtauksissa kyse ei ole siis pelkästä fyysisestä tilasta. Tärkeää on hauskanpito ja juhlinta. Henki ja fiilis ovat yhtä tärkeitä kuin itse talo. Onko valtauksissa näin kyse enemmän bileistä kuin tietoisesta vaatimuksia esittävästä poliittisesta toiminnasta? Toisaalta kyse voi olla ehkä uudenlaisen vastakulttuurillisen kollektiivin ja yhteistoiminnan löytymisestä yksilöllistyneessä huomiotaloudessa.

Valtausliikettä vie eteenpäin myös se, että valtaukset ovat lyhyitä ja intensiivisiä. Valtaajat laittavat itsensä likoon kokonaisvaltaisesti. Tämä on omiaan luomaan kollektiivista yhteishenkeä. Vallattujen talojen tyhjennykset kiihdyttävät näin uutta liikehdintää. Mitä nopeammin tila häädetään, sitä varmemmin uusi valtaus tulee.

Organisoituneen ja järjestöllisen vaikuttamisen rinnalle on noussut yhä keskeisemmäksi arkielämän politiikka. Tämän mukaan vaikuttaminen tapahtuu esimerkiksi kulutusvalinnoissa. Uusia vaikuttamisen muotoja yhdistää se, että ohjat otetaan omiin käsiin pikemminkin kuin luotettaisiin suurten kollektiivien toimintaan, järjestöihin tai edustukselliseen demokratiaan.

"Me teemme mitä meitä huvittaa"

"Me taistelemme oikeudesta tehdä omia juttuja. Aktivismi on jotain muuta. Aktivistit yrittävät vapauttaa valaita tai jotain. Me olemme tavallisia kansalaisia". (Helsingin Sanomat 25.3.2008. Kansa tuomitsee talonvaltaukset ja autojen renkaiden tyhjentämiset)

Edellisen sitaatin pohjalta voi tulkita, että talonvaltauksessa kiteytyy "me teemme mitä meitä huvittaa, ja te voitte tehdä mitä teitä huvittaa" -asenne. Tai kuten valtaajat itse hiljattain tapahtuneessa Jyväskylän yliopiston rakennuksen valtauksessa asian ilmaisevat: "Yliopisto ja kaupunkitila ovat kriisissä. Monet urputtavat. Me teemme." (Blogi Jyväskylän Autonomisesta tiedekunnasta 1.4.2008. Autonominen tiedekunta avattu. http://autonominen-tiedekunta.blogspot.com/2008/04/autonominen-tiedekunta-avattu.html)

Monet pitävät valtauksia, autonomisia sosiaalikeskuksia ja kaupunkitilan haltuunottoa laajemmassa mittakaavassa utopiana ja valtaajien tavoitteita mahdottomina, jotka eivät tule koskaan toteutumaan. Toiset sanovat, että kyseessä on huomispäivän kaupunkikulttuuria. Oli miten tahansa, taloja valtaavista nuorista pitäisi olla iloisia, sillä he ovat juuri niitä kaivattuja aktiivisia osallistujia.

Esimerkiksi nuorten tulevaisuuskuvat -tutkimuksen (Sitra & Tekes 2008) mukaan suomalaisten nuorten unelmat kiinnittyvät yhä enemmän ystäviin ja perheeseen. Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, maailman muuttamiseen, nuorilla ei ole tämän tutkimuksen mukaan kovaa paloa. Samalla osa nuorista tai nuorista aikuisista toimii kuitenkin hyvinkin aktiivisesti ja näkyvästi esimerkiksi juuri talonvaltausliikehdinnässä.

Talonvaltaajia kiinnostaa konkreettinen toiminta. He eivät sitoudu mielellään vain yhteen toiminnan muotoon, vaan sukkuloivat eri verkostojen, asioiden ja projektien välillä. Talonvaltauksessa kyse on siis mahdollisesti myös juuri siitä, että suomalaisten nuorten unelmat kiinnittyvät pienyhteisöllisyyteen, ystäviin ja perheeseen globaalin markkinatalouden, työn tai kilpailykyvyn sijaan.

Leo Stranius
Kirjoittaja on ympäristöpolitiikan jatko-opiskelija Tampereen yliopistossa

Lue lisää talonvaltauksesta:
Stranius, Leo & Salasuo, Mikko (2008) Talonvaltaus liikkeenä - Miksi squat ei antaudu? Nuorisotutkimusverkoston verkkojulkaisu. Ladattavissa kokonaisuudessaan osoitteesta:

http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/talonvaltaus.pdf