Viime aikoina on julkisuudessa käyty keskusteluja demokratian tilasta, osallistumiserojen kasvusta ja nuorten matalasta kiinnostuksesta politiikkaa kohtaan.

Monen muun länsimaisen demokratian tavoin äänestysvilkkaus on Suomessa laskenut viimeisten vuosikymmenten aikana. Tämä kehitystrendi on Suomessa ollut jonkun verran jyrkempi kuin muissa Euroopan maissa keskimäärin. Samaan aikaan puolueiden ja poliittisten yhdistysten jäsenmäärät ovat pienentyneet ja puolueiden aatteelliset ohjelmat samankaltaistuneet. Monet kansalaiset myös arvioivat, että poliittiset päätöksentekijät ovat etääntyneet kansalaisista ja että vaaleilla on verrattain vähän merkitystä politiikan suuntaan ja sisältöön. Tutkijoiden mukaan syy tähän trendiin on löydettävissä monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Esille on nostettu muun muassa elinkeinorakenteen muutos ja elintason nousu, jotka ovat pienentäneet yhteiskuntaluokkien välisiä eroja. Poliittiset asiat ovat samaan aikaan monimutkaistuneet ja ne ovat yhä suuremmassa määrin sidoksissa kansainvälisiin tapahtumiin.

Suomalaisten luottamus demokratiaan on vankkaa, vaikka suhtaudutaan kriittisemmin demokratian toimivuuteen. Etenkin nuoret ovat löytäneet uusia poliittisen vaikuttamisen kanavia. Suomalaiset pyrkivät vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon mm. vetoomuksin, yleisönosastokirjoituksin ja suorin kontaktein poliitikkoihin. Myös boikotit, maksu- ja ostolakot sekä rauhanomaiset mielenosoitukset ovat osallistumismuotoja, joihin vähintään puolet suomalaisista on joko osallistunut tai on valmis osallistumaan. Osallistuminen tai valmius väkivaltaisiin osallistumismuotoihin ovat todellinen marginaali-ilmiö Suomessa, eikä niillä ole sanottavaa kannatusta.

Suomalaisten kiinnostus politiikkaan ei ole juurikaan muuttunut sitten poliittisesti aktiivisten vuosien 1960- ja 1970-luvulla. Tutkimuksen mukaan noin puolet suomalaisista on hyvin kiinnostuneita tai jonkin verran kiinnostuneita politiikasta, toinen puolisko taas vähän tai ei lainkaan. Nuorten kiinnostus politiikkaan sen sijaan on heikkoa. Kansainvälisissä vertailuissa nuorten kiinnostus politiikkaan sijoittuu häntäpäähän vaikka suomalaisten nuorten (8. luokkalaisten) yhteiskunnalliset tiedot ja taidot ovat kansainvälisissä vertailuissa kärkiluokkaa. Pelkkien yhteiskunnallisten tietojen ja taitojen omaksuminen ei siis riitä, jotta nuoret oppisivat ja kasvaisivat aktiivisiksi kansalaisiksi.

Tähän on viime vuosien aikana kiinnitetty entistä enemmän huomiota mm. kehittämällä koulujen oppilaskuntatoimintaa. Nuorten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia on pyritty parantamaan myös mm. nuorten valtuusto- ja parlamenttitoiminnan sekä muun projektiluontoisen toiminnan turvin. Uusi nuorisolaki myös edellyttää lasten ja nuorten mielipiteiden kuulemista ja osallistuminen asioiden valmisteluun. Tähän on silti usein käytännössä liian vähän mahdollisuuksia. Hallitus pyrkii vaikuttamaan nuorten asemaan lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmalla (2007-2011), joka luo tavoitteet, painopisteet ja käytännön toimenpiteet lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi. Yksi politiikkaohjelman keskeisistä tavoitteista tähtää lasten ja nuorten laajaan osallistumiseen ja yhteisöllisyyteen. Pyrkimyksenä on luoda edellytykset ja mahdollistaa lasten ja nuorten mielipiteiden kuuleminen oman lähiympäristönsä ja elinpiirinsä kehittämiseen.

Oikeusministeriön demokratiayksikkö pyrkii lisäämään nuorten tietoa ja kiinnostusta politiikkaa ja yhteiskunnallista osallistumista kohtaan tänä vuonna toteutettavan kouluaineiston avulla. Yhdessä opetusministeriön ja Allianssi ry:n kanssa tuotetaan demokratian oppimisaineiston, joka jaetaan peruskoulun kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaille. Oppimisaineisto koostuu noin 30-sivuisesta aikakauslehdestä, jossa käsitellään vaaleja, politiikkaa ja yhteiskunnallista osallistumista nuorten omalla tyylillä. Opettajille laaditaan lisäksi aineisto tehtävineen, jota he voivat käyttää oppitunneilla. Koko paketti on tarkoitus jakaa kouluihin heti syyslukukauden alkupuolella, jotta se voidaan kytkeä lokakuussa pidettäviin kunnallisvaaleihin. Vaikka oppilailla ei olekaan äänestysoikeutta, vaalit herättävät kiinnostuksen, ja he voivat seurata niitä esimerkiksi sanomalehdistä.

Koulun lisäksi vireä kansalaistoiminta on demokratian toimivuuden kannalta tärkeää. Suomessa yhdistysaktiivisuus on Euroopan mittakaavassa korkeata, vaikka onkin jonkin verran alhaisempaa kuin muissa pohjoismaissa. Tutkimustulokset osoittavat, että järjestöosallistuminen on viime vuosikymmenten aikana pysynyt jokseenkin ennallaan eikä yhdistysjäsenyyksien määrä ja yhdistysliityntään pohjautuva verkottuminen ole Suomessa olennaisessa mitassa rapautumassa. Tutkimusten perusteella näyttää kuitenkin siltä että perinteinen järjestötoiminta elää murroskautta ja että uuden suomalaisen yhdistystoiminnan painopiste on siirtymässä laajasta yleisestä yhteiskunnallisesta toiminnasta erilaisten elämäntapa- ja elämäntyyliyhdistysten suuntaan. Tähän liittyy kevyt ja usein projektiluonteinen sitoutuminen.

Huolimatta siitä, että yhdistystoiminta on edelleen vireää, näyttää kansalaistoiminta  olevan kuitenkin polarisoitunutta mm. hyvinvoinnin, koulutuksen ja asuinpaikan mukaan. Etenkin nuoret osallistuvat vapaaehtoiseen yhteiskunnalliseen toimintaan aikaisempaa laajemmin järjestöjen ulkopuolella ilman liittymistä jäseneksi. Monet järjestöistä ja yhdistyksistä ovatkin joutuneet pohtimaan menestymisensä tekijöitä uudella tavalla. Haasteena on että järjestöjen aktiivijäsenet ikääntyvätm, maksulliset vapaa-ajan palvelut kilpailevat ihmisten ajasta vapaaehtoistyön kanssa ja moni on halukas kuluttamaan palveluja, mutta osallistuminen toimintaan laajemmin ei välttämättä herätä kiinnostusta.

Valtioneuvosto asetti lokakuussa 2007 kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan parantaakseen viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välistä vuorovaikutusta. Oikeusministeriön demokratiayksikön hallinnoima neuvottelukunta on lyhyen toimikautensa aikana pyrkinyt mm. seuraamaan ja laatimaan ehdotuksia järjestöjen verokohtelusta ja yleishyödyllisten palvelujen tuotannosta, keksiä keinoja osallisuuden vahvistamiseksi ja antamaan tukensa kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen edistämiseksi.

Viimeisten parin vuosikymmenen aikana internetin käyttö ja erilaisten verkkopalveluiden hyödyntäminen poliittisena osallistumiskanavana on kasvattanut suosiotaan. Yhteiskunnallisten instituutioiden ja teknologian muuttuessa myös kansalaistoiminta saa uudenlaisia muotoja perinteisen poliittisen ja järjestötoiminnan rinnalle. Internet tuottaa aivan uudenlaisia poliittisen vaikuttamisen ja yhteisöllisyyden muotoja, jotka haastavat perinteistä kansalaistoimintaa mutta myös hallintoa vastaamaan tähän kehitykseen. Internet tarjoaa laajasti erilaisille yhteisöille mahdollisuuden ajaa omia intressejään kootusti ja auttaa kollektiivisen toiminnan nopeaa mobilisoitumista monin tavoin. Julkinen hallinto on vastannut käynnissä olevaan muutokseen muun muassa siirtämällä palveluja verkkoon. Näin se on voinut tehostaa palvelutuotantoaan mutta myös palvella kansalaisiaan paremmin.

Tuoreen YK-selvityksen (2008) mukaan Suomi ei kansainvälisessä vertailussa kuitenkaan sijoitu erityisen hyvin sähköisten kansalaispalveluiden tarjoamisessa kansalaisilleen. Vertailussa Suomi on vasta sijalla 23, kun taas Ruotsi ja Tanska loistavat vertailun kärkipaikoilla. Osittain Suomen huonoa sijoitusta voidaan selittää sillä, että Suomessa monet julkiset verkkopalvelut ovat jo pidemmälle kehitettyjä, kuten esimerkiksi veroilmoituksen tekeminen. Vielä huonommin vertailussa Suomi sijoittui kansalaisten osallistumismahdollisuuksien tarjoamisessa. Tässä vertailussa Suomi oli sijalla 45. Vaikka Suomi on lähtenyt kansalaisten sähköisen kuulemisen ja osallistumisen kehittämisessä liikkeelle eturivissä, on se viime vuosien aikana jäänyt kehityksestä jälkeen. Syynä tähän lienee se, että valtionhallinnosta on puuttunut käytännön tasolla tahtotila uudenlaisen kansalaisvaikuttamisen kanavan luomiseen ja yhteinen koko valtionhallintoa koskeva ote kehittää sähköistä kuulemista niin, että se vahvistaisi kansalaisten osallistumista ja vaikuttamista.

Sähköisen asioinnin kehittämiselle ja kansalaisten kuulemismahdollisuuksin parantamiselle on ilmeinen tarve. Poikkihallinnollinen sähköisen kuulemisen kehittämisen työryhmä laatii parhaillaan esitystä kansalaisten verkkopohjaisen osallistumis- ja vaikuttamisympäristön kehittämiseksi. Työssään työryhmä on pyrkinyt huomioimaan sosiaalisen median mahdollisuudet kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistumis- ja vaikuttamiskanavan kehittämisessä. Työryhmän lähtökohtana on ollut rakentaa sellainen osallistumisen ympäristö, joka toteutetaan laajapohjaisella yhteistyöllä ja joka ei vaadi kansalaiselta erityisiä ponnisteluja ymmärtää ja selvittää, miten hän voi vaikuttaa itseään kiinnostaviin asioihin. Uudessa osallistumisympäristössä kansalainen voi vaikuttaa niin kunnan, läänin, ministeriöiden kuin eduskunnankin asioihin.

Tavoitteena on myös kehittää Kansanvalta.fi sivustoa entistä paremmin palvelemaan kansalaisten tiedon tarvetta. Kevään aikana sivustojen sisältöjä laajennetaan ja sivuille tulee uusi demokratia sanakirja, jonka professori Matti Wiberg on laatinut. Tämän lisäksi tällä hetkellä hyvin suppeata ruotsinkielistä sisältöä kehitetään.

Kirjoittaja työskentelee erikoissuunnittelijana oikeusministeriön demokratia yksikössä ja toimii Kansanvalta.fi sivuston päätoimittajana.